Yhteistyökumppanin mainos:
Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.
Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.
Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.
Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.
Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?
Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!
Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.
Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?
Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?
Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.
Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?
Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!
Pikku Kalle istui bussissa äitinsä sylissä. Heidän vieressään istui mies, jolla oli iso paise otsassa.
Pikku Kalle aikansa paisetta tuijotteli, kunnes ei enää malttanut olla kysymättä:
- Hyvä herra, onkos tuo se neropatti?
Setä:
- Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viititkö Kalle viedä sen?
Pikku-Kalle:
- Ok, se sopii.
Setä:
- Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun perseellä?
Pikku-Kalle:
- En taida tietää?!
Setä:
- Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon...
Pikku-Kalle oli juuri päässyt koulusta ja meni kaupan kalatiskille. Siellä hän otti itsellensä numerolapun. Kun hänen vuoronsa sitten koitti, hän huusi BINGO.
Myyjä:
- Onneksi olkoon! Voitit itsellesi kilon perkeitä.
Pikku-Kalle sai perkeet paperipussiin ja laittoi ne reppuunsa.
Seuraavana päivänä:
Opettaja:
- Mikäs täällä nyt niin pahalta haisee; pieraisiko joku?
Pikku-Liisa:
- Ei, Kallen repusta tuo löyhkä tulee.
Opettaja:
- Niin niin, mietinkin miksi tuo haisee niin mädältä. Mutta Kalle, selitäppäs!
Pikku-Kalle:
- Äiti unohti muistuttaa.
Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.
Pikku-Kallen isä kysyi:
- Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?
Pikku-Kalle vastasi:
- Nämä ovat KEVYTMAITOA!
Pikku-Kallella oli koulussa matikan tunti ja aiheena oli miinuslaskut.
Pikku-Kallelta kysyttiin paljonko on 1-1?
Pikku-Kalle vastasi 11.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta miksi hänen vastaus on 11.
Pikku-Kalle sanoi, että viiva yhdistää ne.
Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...
Räks...
- Mä oksalla keskimmällä...
Räks...
- Mä oksalla alimmalla...
Räks...
- Maa on niin kaunis...
Humps...
- Me madot mullassa möyritään...
Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Jaa VitsienVitsit.fi |
