Minne menemme kun kuolemme?

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa iltakävelyllä.

Pikku-Kalle näki kun katulamppu syttyi ja siinä samassa hän huusi isälleen:

- Isä soita palokunta! Katulamppu palaa!

Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.

Pikku-Kallelta kysyttiin, mitä eroa on miehellä ja naisella.

- Ei paljon mitään. Takaa ovat samanlaisia ja edestä sopivat hyvin yhteen.

Pikku-Kalle oli juuri päässyt koulusta ja meni kaupan kalatiskille. Siellä hän otti itsellensä numerolapun. Kun hänen vuoronsa sitten koitti, hän huusi BINGO.

Myyjä:
- Onneksi olkoon! Voitit itsellesi kilon perkeitä.

Pikku-Kalle sai perkeet paperipussiin ja laittoi ne reppuunsa.

Seuraavana päivänä:

Opettaja:
- Mikäs täällä nyt niin pahalta haisee; pieraisiko joku?

Pikku-Liisa:
- Ei, Kallen repusta tuo löyhkä tulee.

Opettaja:
- Niin niin, mietinkin miksi tuo haisee niin mädältä. Mutta Kalle, selitäppäs!

Pikku-Kalle:
- Äiti unohti muistuttaa.

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä, opin tänään koulussa monta uutta sanaa.

Isä kysyi:
- Oliko teillä äidinkieltä?

Pikku-Kalle:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: ”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”

Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.

Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.

Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.

Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.

Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.

Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.

Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.

Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.

Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.

Pikku-Kalle kysyi saunassa äidiltä:
- Äiti mitä sinulla on haarojen välissä ja tuossa rintakehässä?

Äiti vastaa:
- Haarojen välissä on ikään kuin viidakko ja rintakehässä on ikään kuin tykit.

Seuraavaksi Pikku-Kalle kysyi isältä:
- Mitä sinulla on haarojen välissä?

Isä vastaa:
- Se on ikään kuin käärme

Yöllä ukkostaa ja Pikku-Kallea pelottaa, joten hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.

Juuri ennen kuin Pikku-Kalle oli nukahtanut hän sanoi äidilleen:
- Jos käärme luikertelee tänä yönä viidakkoon, niin ammu tykeillä.

Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?

Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...

Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.

Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!