


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?
Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!
Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.
Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?
Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?
Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.
Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?
Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!
Pikku Kallen opettaja kutsui Kallen isän luokseen vanhempainiltaan.
– Teidän poikanne on luntannut, opettaja sanoi
– Mistä sinä muka sen tiedät, Kallen isä ärähti
– No kun Kallella ja Liisalla oli täysin samat vastaukset
– Se Liisa siinä on luntannut!
– Ei ole mahdollista
– Kuinka niin?
– Kun Liisalla luki että en tiedä niin Kallella luki en minäkään
Pikku-Kalle meni uimahallissa saunaan ja alkoi tuijottaa vastapäätä istuvan vanhan miehen isoa pömppömahaa.
Mies sitten huomasi Kallen tuijotuksen, taputti kovasti mahaansa ja sanoi möreällä äänellä:
- Kuule poika, tämä on täyttä ruutia sitten!
Kotona Pikku-Kalle kertoi peloissaan vanhemmilleen vaarallisesta pommista:
- Se oli tosi peloittavaa, koska ruutia oli hirveän paljon, mutta sytytyslanka näytti todella pieneltä!
Pikku-Kalle oli ollut tuhma ja joutui rangaistukseksi vaatekaappiin.
Hetken kuluttua äiti avaa oven ja kysyy:
- Joko Kalle on kiitti?
Kalle vastaa:
- Ovi kiinni, akka! Täällä vetää.
Pikku-Kallella oli koulussa matikan tunti ja aiheena oli miinuslaskut.
Pikku-Kallelta kysyttiin paljonko on 1-1?
Pikku-Kalle vastasi 11.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta miksi hänen vastaus on 11.
Pikku-Kalle sanoi, että viiva yhdistää ne.
Pikku Kalle istui bussissa äitinsä sylissä. Heidän vieressään istui mies, jolla oli iso paise otsassa.
Pikku Kalle aikansa paisetta tuijotteli, kunnes ei enää malttanut olla kysymättä:
- Hyvä herra, onkos tuo se neropatti?
Pikku-Kalle oli taas kerran tehnyt kolttosia vanhemmilleen ja sotannut tahallaan mutaisilla kengillään koko eteisen lattian.
Isä suuttui tästä ilkityöstä kovasti ja kuritti poikaansa sen mukaisesti.
Isä heltyi kuitenkin ja sanoi Kallelle:
- Kuritan sinua, koska rakastan sinua.
Pikku-Kalle vastasi:
- Kunhan kasvan isommaksi, niin saat tuntea vastarakkauttani.
Pikku-Kalle ryntää apteekin tiskille ja sanoo kovaan ääneen:
- Antakaa minulle puoli tusinaa ohuimpia kondomeitanne!
Apteekkari katsoo häntä tuimasti ja sanoo:
- Ensinnäkin, nuori mies, noin ei huudeta vaan odotetaan vuoroa.
Toiseksi, tämmöisen asiat ei kuulu lapsille.
Ja kolmanneksi pyydän sinua sanomaan isällesi, että hän tulisi ostamaan kondominsa itse.
Pikku-Kalle vastaa topakkana:
- Ensinnäkin, mä olen seissyt täällä jo pitkän aikaa.
Toiseksi, koulussa on opetettu, että kondomit ovat parhaita ehkäisyvälineitä nuorella iällä.
Ja kolmanneksi, isä ei tiedä, että äiti vie nämä firman juhliin illaksi.
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.








