Yhteistyökumppanin mainos:
Pikku-Kalle auttoi mummoaan peräpuikon laitossa.
Mummo pyllisti ja Kalle kysyi takaa:
- Laitetaanko tuonne ruskeeseen vai syötänkö tolle kalkkunalle?
Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.
Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?
Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.
Pikku-Kalle oli ollut tuhma ja joutui rangaistukseksi vaatekaappiin.
Hetken kuluttua äiti avaa oven ja kysyy:
- Joko Kalle on kiitti?
Kalle vastaa:
- Ovi kiinni, akka! Täällä vetää.
Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.
Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?
Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme.
Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mikä on isäsi nimi?
Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi:
- En tiedä.
Opettaja moitti:
- Sinä olet jo 6 vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä...
Pikku-Kalle vastasi:
- Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 34 vuotta, eikä sekään tiedä.
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.
Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.
Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.
Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...
Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!
Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.
Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”
Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!
Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!
Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.
Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.
Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Jaa VitsienVitsit.fi |
