Yhteistyökumppanin mainos:
Mies oli ammatiltaan maanviljelijä ja uutta peltoa raivatessaan esteeksi oli tullut iso kivi, jonka keskelle hän oli kiviporalla porannut reiän räjäyttääkseen möhkäleen taivaan tuuliin.
Hän meni pellolle nallien ja dynamiittipötköjen kanssa ja mukana oli hänen keskenkasvuinen poikansa.
Isä putsasi reiän ja työnsi kepillä dynamiitit ja nallin kiven sisään ja sitten hiekkaa reiän tukkeeksi. Poika seurasi tarkasti isän toimia oppiakseen homman.
Isä antoi pojalle tulitikut ja näytti sytytyslangan pään mihin piti laittaa tuli juuri silloin, kun hän alkaa huutamaan, että ammutaan.
Poika sanoi isälleen:
- Joo ymmärrän...
“Ammutaan,ammutaan,ammutaan!“, isä huusi kurkku suorana ja juoksi sen minkä kintuista lähti ladon taakse suojaan. Poika juoksi hädissään isänsä perään.
Meni minuutti ja toinenkin, eikä pamausta kuulunut...
Isä lopulta kysyi pojaltaan:
- Saitko sinä tulen siihen lankaan?
Poika vastasi:
- En minä ehtinyt...
Mitä verottaja laittaa leivän päälle?
- Alvikinkkua.
Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.
Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?
Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.
Jos pyörän satula on vinossa tai säädetty muuten huonosti, voi todeta satulan olevan:
- Päin persettä.
Mistä tunnistaa venäläisen käärmetutkijan?
- Hän on kyyryssä.
Moni haaveilee uran luomisesta...
Mutta eihän se ole kovin vaikeaa ole, lapio vaan käteen ja sitä uraa luomaan.
Miehellä oli vessahätä eikä hän tiennyt, että junassa oli vessa, joten hän päätti kakata ikkunasta ulos.
Hetken kuluttua konduktööri huusi ulkoa:
- Hei sinä pulleaposkinen mies, jolla on sikari suussa, laita pääsi junan sisäpuolelle!
Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.
Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?
Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.
Mies palasi töistä kotiin. Hän näki vaimonsa keittiössä kahvinkeittopuuhissa.
Olohuoneessa häntä kohtasi tyrmistyttävä näky! Siellä sipsutti korkokengissään aivan outoja, huomattavan tuhteja naisihmisiä sonnustautuneina pelkkiin bikineihin, tiaraan ja leveään nauhaa. He puuteroivat ja kasvojaan ja tupeerasivat hiuksiaan ja peilasivat itseään.
Mies katseli hetken aikaa näkyä silmät pyöreänä. Sitten hän meni keittiöön ja tivasi vaimoltaan:
- Mistä oikein on kyse, keitä nuo vieraat ihmiset oikein ovat?
Vaimo vastasi:
- Se on pitkä tarina... Menin aamulla kirpputorille ja löysin sieltä tämän vanhan antiikkilampun halvalla. Kotiin tultuani aloin kiilloittamaan sitä ja sieltä ilmestyi henki, joka lupasi täyttää kaikki toiveeni...
Mies tempaisi lampun naisen kädestä sadatellen samalla sitä, että nyt on vaimokin menettänyt järkensä.
Tempaisun voimasta lampusta alkoi kuulua sihinää ja puff! Miehen edessä seisoi nyt henki, valmiina täyttämään hänen toivomuksen.
Mies mietti hetken ällikällä lyötynä ja toivoi sitten:
- Haluan että taivaalta sataa isoja euroja! Haluan että niitä tulvii asuntooni ovista ja ikkunoista jatkuvalla syötöllä...
Äkkiä talon katolta alkoi kuulua tömähdyksiä! Ovet ja ikkunat särkyivät ryskyen ja sisään tuli lauma vauhkoja peuroja.
Sitten peuroja vain putoili taivaasta uusina ja uusina laumoina. Ne aluksi kompuroivat pyörryksissä kunnes ne syöksyivät päistikkaa suoraan sisälle asuntoon.
Mies ja nainen ryntäsivät kauhun vallassa pakoon asunnostaan.
Mies sopersi järkyttyneenä:
- Mitä oiken tapahtui?
Vaimo vastasi:
- Niin, sitä minä vaan yritin sanoa, että en minäkään toivonut niitä “isoja missejä“...
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.