Mainos:
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!
Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!
Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.
Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.
Pikku-Kalle:
- Äiti, miten tehdään oliiviöljyä?
Äiti:
- Varmaan puristetaan niitä oliiveja niin kauan kunnes öljy on tullut.
Pikku-Kalle:
- Selvä, nyt sitten tiedän miten tehdään vauvaöljyä!
Pikku-Kalle tulee kouluun tunnin myöhässä. Opettaja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä. ”Myöhästyin koska minut ryöstettiin matkalla.” ”No mitä sinulta vietiin?” ”Läksyt.”
Koulussa puhuttiin terveellisestä ruoasta.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kalle, millainen suhde sinulla on ruisleipään?
Kalle vastasi:
- En ota kantaa.
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.
Pikku-Kalle sanoo kaverilleen:
- Päiväni ovat luetut.
Kaveri:
- Miten niin?
Pikku-Kalle:
- Isoveljeni löysi minun päiväkirjani.
Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.
Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.
Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!
Jaa VitsienVitsit.fi |
