Nalle-Puhin veli

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Neil Armstrongin tunnetut ensimmäiset sanat kuussa tietänee jokainen.

Vähemmän tunnettua on se mitä Neil sanoi seuraavaksi:
- Good luck mr. Gorsky.

Asiasta kysyttiin Neil:iltä moneen kertaan ja Neil kieltäytyi vastaamasta, kunnes vähän ennen kuolemaansa lopulta paljasti mitä tarkoitti.

Neil Asui aikanaan lapsena Gorskyn pariskunnan viereisessä talossa ja kuuli kerran pariskunnan railakkaan riidan avoimesta ikkunasta ja rouva Gorskyn huutavan miehelleen:

- Voit unohtaa kaikki aviolliset nautinnot kunnes tuo naapurin kakara kävelee kuussa! 

Kolme miestä istuu junassa.

Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.

Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.

Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.

Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?

Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.

Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.

Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?

Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.

Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.

Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?

Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?

Kehonrakentaja meni bodaamaan kuntosalille ja parin tunnin hikisen punttitreenin jälkeen meni pukuhuoneeseen ja hänen kaikki vaatteensa oli varastettu...

Seuraavalla kerralla bodari laittoi vaatteensa samalle penkille ja päälle lapun, jossa luki:

- Älä vie vaatteitani, olen raskaan sarjan painija!

Hänen vaatteensa oli kuitenkin jälleen varastettu ja lappu oli käännetty toisinpäin ja siinä luki:

- Minä otin vaatteesi, olen pitkän matkan juoksija!

Mies oli sairaalan kuntoutusosastolla, koska hän oli loukkaantunut pahasti, jäätyään pellollaan osittain traktorin alle.

Jalka oli poikki ja polvilumpio oli toisesta jalasta haljennut ja piti käyttää vielä kävelykeppejä apuna.

Naapurin ukko tuli sitten käymään ja mies opetteli jo kävelemään ilman sauvoja. Tosin askeltaminen oli ilman tukea vielä vaivalloista.

Naapuri kysyi ontuvalta potilaalta:
- Vaikeaa se näyttää olevan... Joudutko sinä linkuttamaan jalkaasi jatkuvasti?

Mies vastasi:
- En en... Ainoastaan silloin, kun kävelen.

Mies palasi töistä kotiin. Hän näki vaimonsa keittiössä kahvinkeittopuuhissa.

Olohuoneessa häntä kohtasi tyrmistyttävä näky! Siellä sipsutti korkokengissään aivan outoja, huomattavan tuhteja naisihmisiä sonnustautuneina pelkkiin bikineihin, tiaraan ja leveään nauhaa. He puuteroivat ja kasvojaan ja tupeerasivat hiuksiaan ja peilasivat itseään.

Mies katseli hetken aikaa näkyä silmät pyöreänä. Sitten hän meni keittiöön ja tivasi vaimoltaan:

- Mistä oikein on kyse, keitä nuo vieraat ihmiset oikein ovat?

Vaimo vastasi:
- Se on pitkä tarina... Menin aamulla kirpputorille ja löysin sieltä tämän vanhan antiikkilampun halvalla. Kotiin tultuani aloin kiilloittamaan sitä ja sieltä ilmestyi henki, joka lupasi täyttää kaikki toiveeni...

Mies tempaisi lampun naisen kädestä sadatellen samalla sitä, että nyt on vaimokin menettänyt järkensä.

Tempaisun voimasta lampusta alkoi kuulua sihinää ja puff! Miehen edessä seisoi nyt henki, valmiina täyttämään hänen toivomuksen.

Mies mietti hetken ällikällä lyötynä ja toivoi sitten:

- Haluan että taivaalta sataa isoja euroja! Haluan että niitä tulvii asuntooni ovista ja ikkunoista jatkuvalla syötöllä...

Äkkiä talon katolta alkoi kuulua tömähdyksiä! Ovet ja ikkunat särkyivät ryskyen ja sisään tuli lauma vauhkoja peuroja.

Sitten peuroja vain putoili taivaasta uusina ja uusina laumoina. Ne aluksi kompuroivat pyörryksissä kunnes ne syöksyivät päistikkaa suoraan sisälle asuntoon.

Mies ja nainen ryntäsivät kauhun vallassa pakoon asunnostaan.

Mies sopersi järkyttyneenä:
- Mitä oiken tapahtui?

Vaimo vastasi:
- Niin, sitä minä vaan yritin sanoa, että en minäkään toivonut niitä “isoja missejä“...

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Jos Oulussa palaa Erikssonin tehdas, niin mikä ainakin on varmaa?

- NOKIA joka paikassa.

Mitä narkkari sanoi baarin pitäjälle, kun kahvia tilasi?
- Laitahan piri pintaan.

Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.

Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?

Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.

Kaksi pikkupoikaa kinastelivat:

- Minun isäni on parempi kuin sinun isäsi.
- Eikä ole!
- Minun isoveljeni on parempi kuin sinun veljesi.
- Eipäs ole!
- Minun äitini on parempi kuin sinun äitisi.
- Jaa... siinä ehkä olet oikeassa. Isäkin väittää samaa.