Niin kaiku vastaa kun huudetaan

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

– Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
– Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
– Ei, mutta pierut kovenee.

Mitä yhteistä on paisuneella auringolla ja pierevällä bodarilla?
- Molemmat ovat kaasujättejä.

Miksi miehet pieree enemmän kuin naiset?
- Naiset ei sulje suutaan riittävästi, että painetta kasvaisi.

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

Mikä leijuu kaupassa hyllyjen välissä, mutta kukaan ei tiedä kenen se on?
- Pieru

Frank pieraisi luokassa, joten hänen opettajansa heitti hänet ulos.
Kun hän istui luokan ulkopuolella, hän ei voinut lopettaa nauramista.

Rehtori kävelee ohi ja kysyy: Frank, miksi istut luokkahuoneesi ulkopuolella nauraen?

Frank vastaa, minä pieraisin luokassa, ja opettaja heitti minut ulos.

Rehtori kysyy häneltä uudestaan: No, miksi sitten naurat?

Frank sanoo: Nuo idiootit istuvat luokassa haistaen pieruni, kun itse olen ulkona raikkaassa ilmassa.

Jos pieremättä kuset niin kunniatta kuolet

Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?

Musiikkikriitikot saavat enemmän nautintoa pierujen eri sävelistä, kun taas viiniarvostelijat pitävät enemmän pierun tuoksujen eri vivahteista.

Perusduunari taas nauttii molemmista yhtä paljon ja nauraa sekä tuoksuville tuhnuille että hajuttomille pruuttauksille.

Pahinta on, kun luulee, että tulee kuiva pieru, mutta tuleekin vetelä paska...

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.