On on No

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Räjäytystyömaalla sattui onnettomuus jossa yksi työmies kuoli. Työkaveri lähti ilmoittamaan suru-uutista leskelle.

Leskirouva itki järkyttyneenä, sitten huolestuneena kysyi:
- Mahtoiko mieheni päästä taivaaseen?

Työkaveri vastasi:
- Varmaankin pääsi, kun ainakin lähti sinne suuntaan.

Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.

Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.

Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?

Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.

Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?

Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?

Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.

Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!

Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.

Jos pyörän satula on vinossa tai säädetty muuten huonosti, voi todeta satulan olevan:
- Päin persettä.

Kaksi TVH:n miestä oli tietyömaalla ja yhtäkkiä toinen miehistä löi lapiolla etanan littanaksi...

Johon toinen mies sanoi:
- Miksi sinä tapoit sen ihan turhan takia?

Mies vastasi:
- Suutuin siihen, kun se on seurannut minua koko päivän.

Renki teki naisiin lähtöä ja kysyi isännältä taskulamppua matkaan.

Isäntä sanoi, että en sitä minäkään taskulamppua tarvinnut kun tuon oman emännän hain taloon.

Renki siihen, että juu, sen kyllä näkee sinun emännästä.

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Vanha ukko istui puiston penkillä ja napsutteli koko ajan sormiaan.

Ohi sattui kulkemaan utelias mies, joka pysähtyi ja kysyi:
- Mitä te oikein teette?

Vanha ukko vastasi:
- Ettekö näe nuori mies, että tämä pitää oravat loitolla.

Mies sanoi ukolle:
- Herrajestas, eihän tässä puistossa ole yhtään oravaa.

Ukko vastasi:
- Siinäs näette, että napsuttelu toimii.

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!