On on No

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.

Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.

Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?

Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.

Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?

Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?

Ovelta-ovelle myyjä kierteli asuinaluetta ja kysyi erään talon omistajalta, että tarvitseeko halkoja ja klapeja.

Siihen talon isäntä vastasi, että ei tarvita tällä hetkellä ja että pihalta löytyy iso pino polttopuuta.

Seuraavana aamuna oli talon pihalta halkopino ja klapit hävinneet.

Mikä tulee ikkunan läpi sitä rikkomatta?
- Auringonsäde.

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Puolet kitaristin ajasta menee yleensä kitaran virittämiseen...
Loppuaika kuluu sitten epävireisellä kitaralla soittamiseen

Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.

Gigantin myyjän kehityskeskustelu esimiehen kanssa.

Myyjä:
- Tarvitsen palkankorotuksen.

Esimies:
- Se on vaan tyhmää maksaa liikaa.

Espanjassa on vanha perinne, että aina härkätaistelun jälkeen kaupungin pormestarille tarjoillaan härän kiveksiä.

Eräänä päivänä härkätaistelun jälkeen pormestari ihmetteli tarjoilijalle:

- Hassua, kylläpä nämä kivekset olivat tänään pieniä.

Tarjoilija vastasi:

- Herra pormestari, tänään härkä voitti.

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.

Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?

Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.