Yhteistyökumppanin mainos:
Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?
Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.
Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.
Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?
Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.
Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.
Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.
Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.
Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.
Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.
Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.
Ensin Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla.
Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!
Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!
Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi:
- Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.
Pikku-Kalle oli äitinsä kanssa saunassa. Niinpä Kalle meni vilkkaana poikana kurkkaamaan lauteiden alle ja huusi hätäisenä:
- Äiti, äiti! Siili on kuollut sen huulet ovat lörpähtäneet.
Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.
Pikku-Kalle vastasi:
- Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.
Pikku-Kalle näytti Liisalle omaa pippeliä ja sanoi:
- Eipä sulla ole tällaista.
Liisa näytti omaa alapäätänsä ja vastasi:
- Äiti sanoi että tälläpä saa tommosia niin paljon kuin vain haluaa!
Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?
Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...
Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.
Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!
Pete tuli myöhässä Pikku-Kallen serkun ristiäisiin.
Pete kysyi Pikku-Kallelta:
- Onko minulta mennyt jo nimi ohi?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei kai, kun siinä Petenä olet.
Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.
Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.
Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.
Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.
Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.
Jaa VitsienVitsit.fi |
