Yhteistyökumppanin mainos:
Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.
Koulussa oli uskonnon tunti ja opettaja pyysi oppilaita piirtämään kuvan, mikä liittyy johonkin Raamatun kertomukseen.
Ei mennyt kuin puolituntia ja Pikku-Kalle vei valmiin piirustuksensa opettajalla.
Opettaja katseli piirustusta tovin, kuvassa oli auto jonka sisällä oli kolme ihmistä.
Opettaja pyysi Kallea luokseen ja kysyi, miten tämä piirros liittyi raamatun kertomukseen?
Kalle sanoi, että siinä on enkeli joka ajoi Adamin ja Eevan pois paratiisista!
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Joulu oli ovella ja Pikku-Kalle sanoi äidille:
- Äiti, tahdon lahjaksi Tampaxin.
Äitiä hieman hävetti ja kysyi tyynesti:
- Miksi juuri Tampax?
Pikku-Kalle vastaa:
- Koska sen avulla voi uida, hiihtää, pyöräillä ja paljon muutakin.
Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?
Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...
Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.
Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!
Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.
Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.
Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.
Neito:
- No?
Pikku-Kalle:
- Valehtele!
Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?
Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!
Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.
Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?
Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?
Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.
Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?
Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!
Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!
Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!
Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.
Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.
Pikku-Kalle oli taas kerran tehnyt kolttosia vanhemmilleen ja sotannut tahallaan mutaisilla kengillään koko eteisen lattian.
Isä suuttui tästä ilkityöstä kovasti ja kuritti poikaansa sen mukaisesti.
Isä heltyi kuitenkin ja sanoi Kallelle:
- Kuritan sinua, koska rakastan sinua.
Pikku-Kalle vastasi:
- Kunhan kasvan isommaksi, niin saat tuntea vastarakkauttani.
Jaa VitsienVitsit.fi |
