Opettaja pyysi piirtämään kuvan raamatun kertomuksesta

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kallelle oli tulossa vieraita.
Äiti paistoi lihapullia kovalla tohinalla ja lopulta äidiltä putosi lihapulla lattialle.

Äiti huusi:
- Voi helvetti!

Pikku-Kalle kysyi:
- Mitä se oikein tarkoittaa?

Äiti vastasi:
- Tuota naulakkoa tuolla.

Äidiltä putosi kohta toinenkin lihapulla lattialle.

Äiti yritti olla kiroilematta ja huusi:
- Seksi!

Pikku-Kalle kysyi:
- Mitä se tarkoittaa?

Äiti vastasi yrittäen keksiä jotain pikaisesti:
- Tuota telkkaria tuolla.

Ja niin taas äidiltä putosi lihapulla lattialle.

Äiti huusi harmistuksissaan:
- Voihan muna!

Pikku-Kalle kysyi:
- Mitä se tarkoittaa?

Äiti vastasi ajattelematta sen enempää:
- Sitä, mitä isäsi tuolla vessassa juuri pesee.

Sitten lopulta vieraat jo saapuivatkin.

Pikkukalle meni heitä vastaan ja sanoi reippaana:
- Heittäkää lakit helvettiin, menkää kattoon seksiä sillä välin, kun isä saa munansa pestyä.

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä, opin tänään koulussa monta uutta sanaa.

Isä kysyi:
- Oliko teillä äidinkieltä?

Pikku-Kalle:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen.

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta:
- Mikä erottaa ihmiset apinoista?

Ruotsalaiset kysyivät:
- No mikä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Pohjanlahti.

Kesken matematiikan tuntia koulun ohi menee paloauto pillit soiden. Kaikki oppilaat ryntäävät ikkunaan katsomaan paloautoa.

Opettaja suuttuu ja huutaa:
- Nyt kaikki heti omalle paikalle tai annan matikasta vitosen todistukseen!

Oppilaat menevät äkkiä omille paikoilleen, paitsi Pikku-Kalle, joka jää nojailemaan ikkunan ääreen.

Opettaja menee Pikku-Kallen luo ja ihmettelee:
- Pikku-Kalle, miksi sinä et mennyt paikallesi?

Pikku-Kalle toteaa:
- No, kun mulla oli matikka nelonen...

Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla.

Pikku-Liisa sanoi:
- Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi.

Opettaja sanoi:
- Hiljaa!

Pikku-Liisa sanoi:
- Ei kun kovaa!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pete tuli myöhässä Pikku-Kallen serkun ristiäisiin.

Pete kysyi Pikku-Kallelta:
- Onko minulta mennyt jo nimi ohi?

Pikku-Kalle vastasi:
- Ei kai, kun siinä Petenä olet.

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: ”Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.” ”Kauheaa!” sanoi isä. ”Yleensä hän polttaa Belmontia!”