Opettaja pyysi piirtämään kuvan raamatun kertomuksesta

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle oli uskonnontunnilla. Opettaja lukee: ”Jeesus teki vedestä viiniä!” Pikku-Kalle huutaa: ”Meidän isä on Jeesusta mahtavampi!” Opettaja vastaa: ”Miten niin?” Pikku-Kalle: ”Se osaa muuttaa veden pontikaksi!”

Pikku-Kallen piti ostaa Ahti-silliä kaupasta, mutta hän palasi kotiin ilman kalaa.

Äiti:
- Miksi sinulla ei ole sitä kalaa mukana?

Pikku-Kalle:
- Hitsi, kun en muistanut sen mokoman kalan nimeä.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: ”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa iltakävelyllä.

Pikku-Kalle näki kun katulamppu syttyi ja siinä samassa hän huusi isälleen:

- Isä soita palokunta! Katulamppu palaa!

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku-Kalle sanoo kaverilleen:
- Päiväni ovat luetut.

Kaveri:
- Miten niin?

Pikku-Kalle:
- Isoveljeni löysi minun päiväkirjani.

Pikku-Kalle heräsi yöllä ja kuuli outoa voihketta, ähellystä ja puuskutusta vessasta.

Vessan ovi oli lukossa, joten Pikku-Kalle jyskytti ovea ja kysyi että mitä siellä oikein tapahtuu.

Pikku-Kallen veli, Iso-Ville vastasi läähättäen:

- Mä ja Lissu pelataan täällä pokeria, painu nyt ipana hittoon siitä!

Seuraavana yönä Ville heräsi mennäkseen vessaan, mutta ovi oli lukossa. Ville koputti ovea.

Pikku-Kalle huusi vessasta:
- Mene pois, mä pelaan pokeria!

Ville sanoi:
- Et sä voi yksin pelata pokeria.

Pikku-Kalle:
- Voinpas... Mulla on hyvä käsi!

Naispuolinen matematiikan lehtori kysyy luokalta:
- Jos aidalla istuu kolme varista ja lähitalon isäntä tulee paikalle ja ampuu niistä yhden, kuinka monta varista jää jäljelle?

Pikku Kalle:
- Ei yhtään, sillä yksi kuolee, muut säikähtävät pamausta ja lentävät pois.

Opettaja:
- Väärin, Kalle, sillä jos kolmesta ammutaan yksi pois, jäljelle jää kaksi. Mutta ymmärrän kyllä logiikkasi ja arvostan ajattelutapaasi.

Pikku Kalle:
- Mulla olis kans rouva opettajattarelle yksi kysymys. On kolme naista jätskikioskilla. He kaikki ostavat mehujääpuikon. Yksi naisista nuolee puikkoa, toinen imee sitä ja kolmas haukkailee siitä paloja. Kuka naisista on naimisissa?

Opettaja vastaa hämillisyyden puna poskillaan:
- No, kai se on sitten se, joka imee sitä puikkoa...?

Kalle:
- Väärin, opettaja. Sillä naimisissa on hän, jolla on sormus nimettömässä. Mutta mä ymmärrän sun logiikan ja arvostan ajattelutapaasi!

Miksi Pikku-Kalle heitti kellon koulussa matikan tunnilla ikkunasta ulos?

-Hän halusi ajan lentävän.

Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?

Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.

Pikku-Kalle oli taas kerran tehnyt kolttosia vanhemmilleen ja sotannut tahallaan mutaisilla kengillään koko eteisen lattian.

Isä suuttui tästä ilkityöstä kovasti ja kuritti poikaansa sen mukaisesti.

Isä heltyi kuitenkin ja sanoi Kallelle:
- Kuritan sinua, koska rakastan sinua.

Pikku-Kalle vastasi:
- Kunhan kasvan isommaksi, niin saat tuntea vastarakkauttani.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mikä on isäsi nimi?

Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi:
- En tiedä.

Opettaja moitti:
- Sinä olet jo 6 vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä...

Pikku-Kalle vastasi:
- Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 34 vuotta, eikä sekään tiedä.