Otteita lääkäreiden saneluista 3

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Nuori vastavalmistunut lääkäri, sai ensimmäisen työpaikkansa syrjäisestä kylästä.

Kylän vanha eläköityvä lääkäri otti nuoren lääkärin mukaansa kotikäynneille oppimaan työtä käytännössä.

Ensimmäisessä talossa vanha mummo valitti lääkärille polttavaa tunnetta rinnassa.

Lääkäri tutki mummon ja sitten vahingossa pudotti stetoskooppinsa lattialle. Hän konttasi etsimään sen ja noustuaan sanoi mummolle:

- Sinulla on voimakasta närästystä. Suosittelen ettet syö sitrushedelmiä kuten appelsiineja, ainakaan kuukauteen.

Mummo siunaili, että hän tosiaan oli viimeaikoina herkutellut appelsiineilla.

Nuori lääkäri ihmetteli, että kuinka vanha lääkäri oli päätynyt niin nopeasti asian ytimeen.

Vanha lääkäri opasti:

- Huomasit varmaan, kun pudotin stetoskooppini, niin tein sen tarkoituksella. Kun kumartelin ja muka etsin sitä, vilkaisin varkain ympäristöä samalla. Huomasin, että hänellä oli keittiökomerossa jätesanko täynnä appelsiininkuoria... Muista sinäkin tämä kikka, varsinkin kun et tunne vielä potilaitasi.

Seuraavassa paikassa vanha lääkäri antoi nuoremman hoitaa homman.

Talon rouva oli yksin kotona kun mies oli työmatkalla. Rouva valitti unettomuutta ja voimakasta väsymystä ja selkäkin oli kipeä.

Nuori lääkäri päätti kokeilla oppimaansa kikkaa ja pudotti stetoskooppinsa ja kumartui etsimään sitä.

Sitten hetken pohdittuaan, hän sanoi rouvalle:

- Rouva hyvä, te olette ylirasittunut. kehoitan teitä luopumaan vapaaehtoistyöstä seurakunnassanne ainakin kuukaudeksi.

Myöhemmin vanha lääkäri ihmetteli, että miten nuori vieraspaikkakuntalainen lääkäri osasi niin hyvin osua asian ytimeen ja että hän oli täysìn yhtä mieltä diagnoosin kanssa.

Nuori lääkäri vastasi:
- Helppoa! Noudatin konstianne ja nostaessani stetoskoopin, näin kylän pastorin lymyilevän sängyn alla.

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...

Zombie meni akuuttin, ja valitti huonoa oloa...
Lääkäri kotiutti potilaan akuutista, mutta passitti hänet samalla mielenterveystutkimuksiin.

Syy selvisi lääkärin kirjoittamasta statuksesta potilaan diagnoosissa:
- Dysforminen kehonkuvanhäiriö.

Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.

Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Sinkkumies meni lääkäriin ja sanoi:
- Lupaattehan ettette naura?

Lääkäri vastasi:
- En tietenkään naura. Olen ammattilainen. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole koskaan nauranut potilaalleni.

Mies sanoi huojentuneena:
- No hyvä juttu.

Mies riisui housunsa ja näytti pienimmän peniksen, jonka lääkäri oli koskaan kohdannut. Suunnilleen puolikkaan AAA-pariston kokoinen. Lääkäri ei kyennyt hillitsemään itseään, alkoi hihittää ja putosi lopulta tuoliltaan.

Viiden minuutin kuluttua lääkäri rauhoittui ja nousi takaisin jaloilleen.

Lääkäri sanoi kurkkuaan karautellen:
- Olen hyvin pahoillani, että kävi näin. Lääkärin kunniani kautta lupaan, että tämä ei toistu. Mikä olikaan ongelmanne?

Sinkkumies vastasi:
- Hyttynen pisti ja se on pahasti turvoksissa...

Ambulanssi kaahasi sireeni ja vilkkuvalot päällä hakemaan potilaan kotoaan.

Matkalla potilas kysyi kivuissaan:
- Viettekö minut sairaalaan?

Ensihoitaja vastasi:
- Ei, vaan keskustelupalstan kommenttiosastolle, koska siellä ne todelliset asiantuntijat ovat.

Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...

Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.

Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!

Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...