Pikku kalle ja vanhemmat

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?

Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.

Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?

Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.

Pikku-Kalle ja ukki olivat saunassa. Ukilla oli saunakalja, mitä sitten nautiskeli löylyjen lomassa.

Pikku-Kalle kysyi ukilta:
- Saanko hörön?

Ukki sanoi:
- Ota vaan pikku hörppy.

Pikku-Kalle otti kaljan, joi sen kokonaan kaljan ja antoi tyhjän tölkin takaisin ukille.

Ukki huomasi että tölkki oli tyhjä ja sanoi Pikku-Kallelle:
- Voi helvetti Pikku-Kalle, joit sitten kaikki oluet, alappas käydä ostamassa uusi tilalle.

Pikku-Kalle vastasi:
- En minä voi, koska olen vasta 4-vuotias, mutta voin minä toki yrittää käydä ostamassa.

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Missä on kaljaosasto?

Myyjä torui:
- Kuules nulikka, et ole vielä tarpeeksi vanha ostamaan kaljaa.

Pikku-Kalle meni kotiin ja sanoi ukille ettei myyjä anna ostaa olutta.

Tuohon ukki neuvoi Kallea sanomaan kaupassa:
- Sano sille myyjälle että minä olen 69-vuotias ja minulla on 5 lasta ja vaimo on sairaalassa, puhelin oli tippunut metsään, että eiköhän sitä kaljaa nyt kuule pidä saada!

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Minä olen 5-vuotias ja minulla on 69 lasta ja vaimo on metsikössä ja puhelin sairaalassa.

Arvatkaapa tuliko kaljaa vai ei?!

Pikku-Kalle:
- Äiti, miten tehdään oliiviöljyä?

Äiti:
- Varmaan puristetaan niitä oliiveja niin kauan kunnes öljy on tullut.

Pikku-Kalle:
- Selvä, nyt sitten tiedän miten tehdään vauvaöljyä!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.

Ensin Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla.

Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!

Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!

Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi:
- Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.

Pikku-Kalle kysyi kaverilta, että käykö teillä kello?
Kaveri vastasi, että käy.
Pikku-Kalle sanoi, käske käydä meilläkin.

Pikku-Kallella oli maantiedon tunti.

Opettaja kysyi:
- Mikä on Suomen pisin joki?

Ampiainen oli ilmaantunut koululuokkaan ja pisti Kallea.

Kalle huusi:
- Iiiiiiiiii...

Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.

Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.

Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.

Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.

Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.

Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.

Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.

Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.

Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku-Kalle meni kauppaan ja jätti kaksi koiraansa ulos odottamaan.
Toisen koiran nimi oli Muna ja toisen Vetskari.

Kun Pikku-Kalle tuli kaupasta ulos, huomasi hän, että Muna oli puskassa piilossa ja Vetskari puun päällä kiikkumassa.

Pikku-Kalle huusi:
- Vetskari alas ja Muna esille!