Mainos:
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.
Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.
Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.
Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.
Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.
Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.
Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.
Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.
Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.
Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?
Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.
Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?
Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!
Pikku-Kallella oli koulussa matikan tunti ja aiheena oli miinuslaskut.
Pikku-Kallelta kysyttiin paljonko on 1-1?
Pikku-Kalle vastasi 11.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta miksi hänen vastaus on 11.
Pikku-Kalle sanoi, että viiva yhdistää ne.
Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.
Pikku-Kallen isä kysyi:
- Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?
Pikku-Kalle vastasi:
- Nämä ovat KEVYTMAITOA!
Pete tuli myöhässä Pikku-Kallen serkun ristiäisiin.
Pete kysyi Pikku-Kallelta:
- Onko minulta mennyt jo nimi ohi?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei kai, kun siinä Petenä olet.
Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.
Ensin Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla.
Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!
Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!
Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi:
- Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Pikku Kallen isoveli tuli herättämään pikku Kallea.
Isoveli kysyi:
- Mitä unta näit?
Pikku Kalle:
- En muista paljoa mutta näin unta että söin jätti vaahtokarkkia ja sen jälkeen kun heräsin tyynyni oli kadonnut.
Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!
Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!
Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.
Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.
Jaa VitsienVitsit.fi |
