Yhteistyökumppanin mainos:
Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?
Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!
Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.
Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?
Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?
Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.
Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?
Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta.
Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi.
Pikku-Kalle vastasi:
- Suomi voitti 4–1.
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?
Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...
Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.
Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!
Pikku Kalle istui bussissa äitinsä sylissä. Heidän vieressään istui mies, jolla oli iso paise otsassa.
Pikku Kalle aikansa paisetta tuijotteli, kunnes ei enää malttanut olla kysymättä:
- Hyvä herra, onkos tuo se neropatti?
Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.
Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.
Pikku-Kalle ehdotti isälle:
- Jos teet mun läksyt, niin kerron minne äiti piilotti sun viinapullot.
Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.
Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.
Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.
Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.
Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.
Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.
Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.
Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.
Jaa VitsienVitsit.fi |
