Mainos:
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mitkä ovat elementit?
Pikku-Kalle:
- Maa, ilma ja tuli.
Opettaja:
- Ja vielä on yksi, mikä?
Pikku-Kalle:
- Olut?
Opettaja:
- Olut?!
Pikku-Kalle:
- Niin. Äiti sanoo aina, että isä on elementissään, kun juo olutta.
Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: ”Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.” ”Kauheaa!” sanoi isä. ”Yleensä hän polttaa Belmontia!”
Pikku-Kalle istui luokassa jalat pöydällä.
Opettaja sanoi Kallelle:
- Sukassasi on reikä.
Pikku-Kalle vastasi:
- No tietty on. Enhän minä muuten olisi saanut niitä jalkaani.
Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.
Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Pikku-Kallen piti ostaa Ahti-silliä kaupasta, mutta hän palasi kotiin ilman kalaa.
Äiti:
- Miksi sinulla ei ole sitä kalaa mukana?
Pikku-Kalle:
- Hitsi, kun en muistanut sen mokoman kalan nimeä.
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.
Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa!
Isä kysyi:
-No, oliko teillä äidinkieltä?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen!
Jaa VitsienVitsit.fi |
