Pikku-Kalle ruokapöydässä

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Kalle, kaapissa oli vielä illalla kaksi kakkupalaa. Osaatko selittää, miksi siellä on nyt vain yksi?
- En huomannut sitä toista pimeässä.

Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?

Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...

Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.

Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!

Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...

Räks...

- Mä oksalla keskimmällä...

Räks...

- Mä oksalla alimmalla...

Räks...

- Maa on niin kaunis...

Humps...

- Me madot mullassa möyritään...

Pikku-Kalle sanoo kaverilleen:
- Päiväni ovat luetut.

Kaveri:
- Miten niin?

Pikku-Kalle:
- Isoveljeni löysi minun päiväkirjani.

Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?

Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.

Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?

Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.

Pikku-Kalle oli taas kerran tehnyt kolttosia vanhemmilleen ja sotannut tahallaan mutaisilla kengillään koko eteisen lattian.

Isä suuttui tästä ilkityöstä kovasti ja kuritti poikaansa sen mukaisesti.

Isä heltyi kuitenkin ja sanoi Kallelle:
- Kuritan sinua, koska rakastan sinua.

Pikku-Kalle vastasi:
- Kunhan kasvan isommaksi, niin saat tuntea vastarakkauttani.

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku-Kalle auttoi mummoaan peräpuikon laitossa.

Mummo pyllisti ja Kalle kysyi takaa:
- Laitetaanko tuonne ruskeeseen vai syötänkö tolle kalkkunalle?

Pikku-Kallen kouluun oli tullut uusi, kaunis naispuolinen terveydenhoitaja.

Eräänä päivänä Kalle meni terveydenhoitajan luo, laski housunsa paljastaen sukukalleutensa ja tokaisi:
- Sitä pitäs vähä tutkia.

Terveydenhoitaja tutki Kallen elintä lämpimin, hellin käsin. Puristeli, veti liikkuvat taakse, katseli, puristi hellästi varresta ja kiveksistä saaden aikaan Kallelle erektion.

Viimein terveydenhoitaja totesi hymyillen:
- Ei tässä ole minun nähdäkseni mitään vikaa.

Kalle tokaisi:
- Ei olekaan... Mut eiks ookki komee.

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!