Pikku-Kallen neuvo

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle ja ukki olivat saunassa. Ukilla oli saunakalja, mitä sitten nautiskeli löylyjen lomassa.

Pikku-Kalle kysyi ukilta:
- Saanko hörön?

Ukki sanoi:
- Ota vaan pikku hörppy.

Pikku-Kalle otti kaljan, joi sen kokonaan kaljan ja antoi tyhjän tölkin takaisin ukille.

Ukki huomasi että tölkki oli tyhjä ja sanoi Pikku-Kallelle:
- Voi helvetti Pikku-Kalle, joit sitten kaikki oluet, alappas käydä ostamassa uusi tilalle.

Pikku-Kalle vastasi:
- En minä voi, koska olen vasta 4-vuotias, mutta voin minä toki yrittää käydä ostamassa.

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Missä on kaljaosasto?

Myyjä torui:
- Kuules nulikka, et ole vielä tarpeeksi vanha ostamaan kaljaa.

Pikku-Kalle meni kotiin ja sanoi ukille ettei myyjä anna ostaa olutta.

Tuohon ukki neuvoi Kallea sanomaan kaupassa:
- Sano sille myyjälle että minä olen 69-vuotias ja minulla on 5 lasta ja vaimo on sairaalassa, puhelin oli tippunut metsään, että eiköhän sitä kaljaa nyt kuule pidä saada!

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Minä olen 5-vuotias ja minulla on 69 lasta ja vaimo on metsikössä ja puhelin sairaalassa.

Arvatkaapa tuliko kaljaa vai ei?!

Opettaja kysyi:
- Montako ilmansuuntaa on?

Pikku-Kalle vastasi:
- Seitsemän.

Opettaja:
- Väärin. Niitä on kahdeksan.

Pikku-Kalle:
- Mutta kun eilen kerrottiin uutisissa, että presidentti oli syönyt lounaan.

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”

Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta.
Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi.

Pikku-Kalle vastasi:
- Suomi voitti 4–1.

Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.

Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.

Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.

Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.

Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.

Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.

Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.

Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.

Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.

Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.

Pikku-Kalle vastasi:
- Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.

Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?

Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!

Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.

Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?

Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?

Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.

Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?

Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!

Pikku-Kalle tuli äidin kanssa kaupasta.

Kalle supatti isälle:
- Et ikinä arvaa mitä kauppias sanoi äidille. Jos annat vitosen niin kerron.

Isä kaivoi lompakostaan vitosen Kallelle ja sanoi:
- No, mitä se sanoi kerro nyt.

Kalle vastasi:
- Se sanoi, että jauheliha on tarjouksessa.

Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.

- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.

Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.

Pikku-Kallen isä kysyi:
- Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Nämä ovat KEVYTMAITOA!