Pikku terävä

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Kaksi vanhaa lääkäriä oli kävelyllä. Ystävyksien huomio oli jo pidemmäksi aikaa kiinnittynyt heidän edellään oudosti kävelevään mieheen.

Mies nimittäin käveli erittäin jäykästi ja varovaisesti sipsuttelemalla, polvet koukussa haara-asennossa, ja lisäksi vielä kädet jäykästi sivulla irti kehosta.

Ensimmäinen lääkäri totesi:
- Näin kardiologian professorina sanoisin, että hänellä on selkeästi ateroskleroosi ja perifeerisiä valtimoiden tukkeumia kummassakin raajassa, mistä aiheutuu tuo sairaudelle tyypillinen katkokävely...

Toinen lääkäreistä kommentoi:
- Minä puolestani väitän näin fysiatrian professorina, että hänellä on länkisäärisyyttä sekä vaikeasta reumasta johtuva nivelrikko...

Lääkärit päättivät pysäyttää miehen ja kertoivat hänelle kiistansa.

Mies vastasi:
- Hyvät herrat, me erehdyimme kaikki kolme. Minäkin, näin matematiikan professorina, laskin, että se olisi vain pienen pieni pieru...

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Kolme naista oli hississä ja tuoksuja levisi ilmapiiriin.

Ensimmäinen nainen sanoi:
- Tuoksuni on Chanel Coco Mademoiselle ja maksoi kymmeniä euroja.

Toinen nainen:
- Minun tuoksuni on Guerlain Shalimar ja hiukan edullisempi edellistä.

Kolmannelta naiselta pääsi äänekäs pieru, jonka jälkeen hän totesi:
- Tuoksu on kaalisoppaa lautasellinen ja hinta noin yhden euron.

Muutama pariskunta istuksivat lomakämpän lattialla iltaa istumassa pienen vahvikkeen kera ja juttu luisti ja nauru raikui.

Yhdeltä mieheltä pääsi kesken kaiken rakenteita tärisyttävä pieru.

Hän kääntyi vaimoonsa päin ja vakavana sanoi:
- Emmekös me sopineet lähtiessä, että sinä olet hiljaa.

Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.

Einari syötti porkkanaa hevoselle ja mietti, kummasta päästä syöttää sen.
No hän alkoi syöttää sitä takapuolesta. Hevonen pieraisi ja Einari sanoi:
– Älä puhalla, ei se kuumaa ole.

Jos Kirsi ja Kalle pieraisevat yhtäaikaa, miltä pieru haisee?
- Kirsikalle.

TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.

He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.

Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.

Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.

Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.

Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.

Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.

Nainen kävelee kauppaan, jossa myydään hyvin kalliita persialaisia mattoja.

Hän katselee ympärilleen, huomaa täydellisen maton ja asteleen sen luokse tutkiakseen sitä lähemmin.

Kumartuessaan tunnustelemaan maton koostumusta hän pieraisee kuuluvasti.

Hyvin nolona hän alkaa katselemaan ympärilleen samalla toivoen, ettei kukaan kuullut sitä, eikä myyjä ilmestyisi paikalle, ainakaan ihan vielä.

Kääntyessään takaisin maton puoleen hän huomaa myyjän ilmestyneen seisomaan viereensä:
- Hyvää päivää hyvä rouva. Kuinka voi auttaa teitä tänään?

Nainen, hyvin vaivautuneena:
- Paljonko tämä matto maksaa?

Myyjä vastaa:
- Hyvä rouva, jos te pierasitte pelkästään koskettaessanne sitä, tulette paskomaan housunne kun kuulette sen hinnan.