Pimeä syksyinen ilta ja anoppi

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Mies tuli anopin hautajaisista puku ihan riekaleina.

Kaveri ihmetteli:
- Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?

Mies:
- No ei kummempia, mutta anoppi ei suostunut millään menemään arkkuun.

Naisen kirje anopilleen:
- Rakas anoppi, toivoisin ettet toistuvasti sekaantuisi tapaani hoitaa ja kasvattaa lapsiani. Olen jakanut elämäni jo useamman vuoden, kasvatustyösi tuloksen, poikasi kanssa, ja luoja tietää että siinä on paljon parantamisen varaa...

Miten hukkuvan anopin saa helpoiten pinnalle?
- Poistamalla jalkapainot.

Anoppi väitti paniikissa, että häntä on viime aikoina seurattu.

Sanoimme että hän on vaan hieman vainoharhainen ja esitimme väitteemme tueksi kattavat videotodisteet viimeiseltä kahdelta viikolta.

Videoissa oli kuvattu anoppia kaikkialla missä hän oli liikkunut tai viettänyt aikaansa, ja niistä huomasi ettei häntä kukaan ollut seurannut. 

Naapuri:
-Anoppinne tippui juuri kaivoon!

Minä:
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.

Mitä sanoi savolaismies kun anoppi tippui jäihin
– Ei paljon naarata

Miniä oli talossa vierailulla. Appi saapui kotiin ja pyysi että poika siirtäisi autoa jotta oma auto mahtuisi pihaan. Miniä jäi kattomaan ikkunasta kun appi ja poika meni siirtämään autoa.

Piha oli liukas ja rengas suti tyhjää. Appi heitti hiekkaa renkaan alle.

Miniä aukas ikkunan ja huusi.
- Hei älypää miksi heität väärän renkaan alle sitä hiekkaa. Sehän pyörii jo.

Mehiläistenhoitajan paras kesä:
huono sato, mutta pistivät anoppia ainakin neljä kertaa.

- Jos olisin tienny millasen miniän saan en olisi tehny lapsia koskaan.
Sano anoppi kun yritti saada miniää hereille puolelta päivin.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.