


Yhteistyökumppanin mainos:


Maria Ohisalo halusi säästää hoitomaksuissa, joten hän vei oman lapsen isovanhemmille päivähoitoon. Koska siitä taas aiheutui vaivaa ja kuluja isovanhemmille, niin “Ohilaho“ päätti keksiä miten saisi inspiroitua omia vanhempiaan ja maksattaa aiheutuvat kulut veronmaksajilla.
Maria Ohisalon uusi aivopieru uudelle lakiehdotukselle oli lopulta valmis:
isovanhemmat voisivat jäädä vapaalle lastenlastenhoitoon ja he saisivat siitä hyvästä valtiolta rahallista korvausta.
Montako poliitikkoa tarvitaan vaihtamaan lamppu?
- Ei yhtäkään, koska kellään ei sytytä!
Poika kysyy isältä:
- Mitä on politiikka?
Isä vastaa:
- No jaa… Politiikassa on viisi ryhmää,
1. Kansa
2. Hallitus
3. Talousvalta
4. Työläisluokka
5. Maan tulevaisuus
Poika hämillään:
- Isä en ymmärrä... voitko selittää?
Isä:
- Ok. Otetaan vaikka meidän kotimme esimerkiksi.
Minä tienaan rahat huusholliimme joten minulla on taloudellinen valta.
Sinun äitisi määrää ja käyttää rahat joten hän on hallitus.
Yhdessä huolehdimme sinun tarpeistasi, sinä olet kansa.
Pikkuveljesi on maan tulevaisuus ja hänen hoitajansa on työläisluokka.
Ymmärsitkö nyt?
Poika mietteliäänä:
- Joten kuten...
Yöllä poika heräsi siihen kun pikkuveli itki…
hän nousi katsomaan ja huomasi että pikku veikalla oli kakat vaipassa.
Hän meni vanhempien makuuhuoneeseen, missä äiti nukku sikeästi eikä herännyt kuiskaukseen. Sitten hän meni lastenhoitajan huoneen ovelle ja näki avaimen reijästä, että isäkin oli siellä.
Kun he eivät vastanneet koputuksiin, poika meni takaisin nukkumaan...
Aamulla poika sanoi isälleen:
- Taidan ymmärtää politiikkaa…
Isä innoissaan:
- Mainiota! Selitähän omin sanoin.
Poika:
- Luulen että se menee näin.
Hallitus nukkuu ja kuorsaa kun taloudellinen valta panee työläisluokkaa perseeseen,
kansaa ei noteerata millään lailla ja maan tulevaisuus on kaulaa myöten paskassa.
Sanna Marin on kova bilettämään, josta on noussut jo pari kohua.
Tyhmälle kansalle hän esittelee itseään:
- Ettekö te ymmärrä että minä olen ihminen, enkä mikään opetusneuvos nuorisolle.
Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?
Pääministeri:
- Ei mitään.
Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?
Sanna Marinin hallituskausi jää historiaan ajanjaksona, jolloin suomalaisia neuvottiin pimeissä ja kylmissä asunnoissaan paskantamaan ämpäriin.
Mikä on poliitikon paradoksi?
- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.
Mikä on Annika-vampyyrin pahin painajainen?
- Marinoidut valkosipulinkynnet.
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“
Elettiin aikaa, kun vallassa oli Sorsan lV hallitus, ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja odotettiin Britannian pääministeri Thatcheria vierailulle Suomeen.
Englanninkielentaito ei ollut Paavon vahvimpia lajeja ja niinpä hän kirjoitti suoraan sanakirjasta paperilapulle sen, mitä piti tervehtiessä sanoa.
Hän harjoitteli lausetta muutaman kerran ja laittoi varmuuden vuoksi lapun hakaneulalla kravattinsa taakse, josta se olisi helppo ottaa, mikäli lause tärkeällä hetkellä unohtuisi.
Sitten Margaret Thatcherin kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ja virkaveli Paavo oli vastassa. Silloin tervehtiessä Paavon pahin pelko kävi toteen ja lause unohtui, mitä pitikään sanoa...
Sitten Paavo vilkaisi kravattinsa taakse ja tietysti lappuakaan ei enää ollut. Joten Paavo sanoi sen mitä kravatin takana luki:
- Handmade in Scottland.











