


Mainos:


Hallitus meni sitten poistamaan eläkeputken. Huono homma...
Ennen kaikki oli niin selvää:
Siemenputkessa ja emätinputkessa matkustelun jälkeen mentiin koulutusputkeen.
Sitten siirryttiin uraputkeen ja lopulta odottelemaan eläkeputkea.
Onneksi vielä on tarjolla sentään ryyppyputki, josta on edelleen sujuva siirtymä koiranputkeen.
Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.
Satiainen soitti satiaisten auttavaan puhelimeen ja sanoi että pitäisi saada uusi kortteeri ja hätäseen.
Auttava puhelin kysyi:
- No, mikäs on ongelma?
Satiainen vastasi:
- Olen yhden demarimiehen viiksissä ja hän puhuu niin paljon skeidaa, että en enää kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan hetkeäkään.
Auttava puhelin lupasi:
- Ymmärrän, me hoidetaan homma, pääsetkin heti asumaan yhden 20v opiskelijaneidon kivaan alapöheikköön.
Ja niin tapahtui.
Noh, viikon kuluttua satiainen soitti taas auttavaan puhelimeen ihan hermona.
Auttava puhelin kysyi:
- Mutta mikäs nyt on ongelmana?
Satiainen vastasi:
- No mä olen taas sen demarimiehen viiksissä.
Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:
- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.
- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.
- En ota nokkiini, kovasti....
- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.
- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.
Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja Kokoomus teki vaaliliiton.
Siitä tuli per.s. va. ko.
Kalle tuli toiseksi juoksukilpailussa.
Kilpailun järjestäjä onnitteli häntä ja sanoi:
- Toiseen palkintoon kuuluu, että saa kätellä pääministeriä.
Kalle:
- Mieluummin potkaisisin häntä persuuksille!
Kilpailun järjestäjä:
- Pahoittelen, se on ensimmäinen palkinto.
Mikä saa suomalaisen syömään omaa ulostettaan tai juomaan omaa virtsaansa?
- Kun direktiivi määrää.
Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?
- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.
Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.
Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.
Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.











