


Yhteistyökumppanin mainos:


Mikä on maailman lyhin kirja?
- Venäjän 2000-luvun sankarikenraalit.
Savolainen mäkkärissä:
- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.
- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.
- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.
- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.
- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.
- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...
Astronautti meni kuuhun ja löysi sieltä reisiluun.
Astronautti otti luun käteen ja sanoi:
- Mitä kuu-luu?
Kaksi kaverusta oli himokkaita onkimiehiä. Kerran tuli juttua parhaasta syötistä.
Toinen miehistä kertoi:
- Paras syötti tulee siitä, kun kastelee sormensa eukon hameen alla ja sitten pujottaa madon niillä sormilla.
Seuraavalla kerralla kalaan lähtiessään mies huomasi eukkonsa kumarassa kasvimaalla. Mieleen juolahti kokeilla kaverin kertomaa syötin ehostusta, ja hän hiipi eukkonsa taakse, ja nosti hametta.
Eukko tuumasi katsomatta taakseen:
- Jahas, naapuri on taas menossa kalaan, vai...
Mihin raha lentää, kun ostaa raketteja?
-Taivaan tuulin.
Kun näkkileipä oli kävelemässä vaimonsa kanssa kadun yli, jäi hänen vaimonsa auton alle.
Mitä näkkileipä sanoi vaimolleen?
- Tulehan muruseni.
Golf-klubin pukuhuoneen pöydälle jätetty kännykkä soi pitkään ja vaativasti.
Eräs mies vastasi siihen laittaen kaiuttimen päälle, koska hän ajoi samalla partaansa:
- Haloo?
Naisen ääni kysyi:
- Hei kulta, ehditkö jutella?
Mies:
- Tottakai, kultaseni. Mitä olet puuhaillut?
Nainen:
- Olen vielä täällä kaupungissa ostoksilla...
Mies:
- Sepä mielenkiintoista rakkaani, oletko löytänyt mitään kivaa?
Nainen:
- Itseasiassa näin aivan ihanan nahkatakin mutta se maksaisi 1000€...
Mies vastasi:
- Osta toki se takki, jos pidät siitä kultaseni!
Nainen:
- Kävin myös autoliikkeessä ja siellä oli huippuihana avo-mersu, uusinta mallia. Se maksaa 70 000€. Kävin huvikseni koeajamassa...
Mies:
- Osta toki sellainen, jos se tekee sinut onnelliseksi, mutta muista varmistaa, että saat sen kaikilla lisävarusteilla tuohon hintaan!
Mitä muuta olet puuhaillut?
Nainen:
- Voi rakkaani! Ne ovat taas myymässä sitä merenrannalla sijaitsevaa luksushuvilaansa, josta olen aina unelmoinut! Ne pyytävät siitä tällä kertaa 990 000€.
Mies opasti:
- No, pakkohan sinun on se saada, kun olet siitä niin haaveillut. Tingi hintaa aluksi 900 000€. Jos eivät suostu niin kokeile sen jälkeen 950 000€. Sillä varmasti lähtee. Kyllä sinä osaat.
Nainen iloisena:
- Voi! Olen niin onnellinen! Oletpa sinä antelias!
Mies:
- Ei tässä mitään, nähdään illemmalla kotona.
Mies sulki puhelimen ja kääntyi katsomaan taakseen, missä muut miehet tuijottivat häntä suu auki loksahtaneena, ällistyneen hiljaisuuden vallitessa...
Mies tarkisteli puhelinta vielä hetken kädessään ja mutisi sitten:
- Kenenköhän puhelin tämä mahtaa olla...
Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.
Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!
Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.
Mies oli sairaalan kuntoutusosastolla, koska hän oli loukkaantunut pahasti, jäätyään pellollaan osittain traktorin alle.
Jalka oli poikki ja polvilumpio oli toisesta jalasta haljennut ja piti käyttää vielä kävelykeppejä apuna.
Naapurin ukko tuli sitten käymään ja mies opetteli jo kävelemään ilman sauvoja. Tosin askeltaminen oli ilman tukea vielä vaivalloista.
Naapuri kysyi ontuvalta potilaalta:
- Vaikeaa se näyttää olevan... Joudutko sinä linkuttamaan jalkaasi jatkuvasti?
Mies vastasi:
- En en... Ainoastaan silloin, kun kävelen.
Mies kyttäsi ruohikossa sorsia haulikon kanssa.
Kävi niin, että paikalle osui sattumalta metsästyksenvalvoja, joka miehen nähdessään sanoi:
- Ettekö tiedä, että nyt on vesilinnuilla rauhoitusaika?
Samalla hetkellä mies tähtäsi haulikollaan lintuparvea ja ampua jysäytti! Parvesta putosi yksi lintu alas veteen.
Mies sanoin:
- Joo, kyllä tiedän minä... Taas rauhoittui yksi.











