Presidenttiparin iltapuuhat

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.

Andersson pahoitteli:

- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.

Miksi Fidel Castro poltti sikaria?
- Koska hän oli kommu-nisti.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?

Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.

Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?

Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.

Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?

- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.

Mitä eroa on politiikalla ja anaaliyhdynnällä?
- Politiikka on likaisempaa.

Ulkopolitiikkaa johtaa rikolliseksi todennettu henkilö.
Sisäpolitiikkaa johtaa huumeiden julkinen kannattaja.
Ja koko hallitusta johtaa valheista useasti kiinni jäänyt henkilö.

Amerikkalainen kertoi suomalaiselle kotimaastaan:
- We have Donald Trump, Bob Hope and Johnny Cash.

Suomalainen kertoi vuorostaan amerikkalaiselle:
- We have Sanna Marin, no hope and no cash.

Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.

Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.

Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.

Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.

Lapsi kysyi isältä:
- Isä, alkaako kaikki sadut “Olipa kerran...“?

Isä vastasi:
- Ei, toiset alkavat “Jos äänestätte minua, niin lupaan...“