Puhuuko ministeri pelkkää potaskaa

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Elinkeinoministeri meni sukelluskurssille.
Ministeri kuitenkin valitti sukellusopettajalle, että hänen sukellusmaski menee koko ajan huuruun.

Vaikka sukellusopettaja neuvoi parhaansa mukaan, lopputulos oli kuitenkin se, että ministeri lopetti kurssin alkumetreillä.

Syynä oli se, että opettajan ohjeista huolimatta ministeri totesi, ettei hänellä koskaan ole tapana sylkeä lasiin.

Eräs pitseria myy pitsaa nimeltä “Vaalilupaus“.

Siihen kuuluu täytteinä:
- kinkku, pekoni, kebab, herkkusieni, aurajuusto, ananas , oliivi ja sipuli.

Kun se tarjoillaan on siinä täytteenä vain pelkkää sipulia.

Marinin saavutukset Wikipediassa, kun seuraava sukupolvi lukee sitä:

- Suomen suosituin saksitanssivideo
- kultainen penis palkinto
- jauhojengi

Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.

Andersson pahoitteli:

- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.

Kuinka monta kansanedustajaa tarvitaan vaihtamaan autonrengasta?
- Ei yhtään. He ajavat taksiseteleillä!

Muut tytöt halusivat imeä, mutta Riikka purra.

Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:

- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.

- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.

- En ota nokkiini, kovasti....

- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.

- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.

Amerikkalainen kertoi suomalaiselle kotimaastaan:
- We have Donald Trump, Bob Hope and Johnny Cash.

Suomalainen kertoi vuorostaan amerikkalaiselle:
- We have Sanna Marin, no hope and no cash.

Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.

Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.

Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.

Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“