Råbe

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihialainen kuoli ja omaiset lähetti kuolinilmoitusta lehteen:

- “Kauko Nuukala kuollut “

Laihian Sanomista kerrottiin omaisille, että ilmoitus on liian lyhyt. Siinä pitää olla vähintään viisi sanaa.

Pian tuli korjattu kuolinilmoitus:

- “Kauko Nuukala kuollut. Mopo myytävänä.“

Laihialaista syntyperää oleva liikemies oli lähdössä pariksi viikoksi matkoille ja käveli pankkiin anomaan 2 500 euron lainaa.

Pankin lainavirkailija sanoi että lainaa voidaan toki myöntää, mutta lainalle olisi oltava jonkunlainen vakuus tai takaus.

Liikemies kertoi että hänellä olisi uusi mersu parkkeerattuna pankin lähistöllä.
Pankin lainavirkailija tarkasti auton ja hyväksyikin auton lainan vakuudeksi.
Tämän jälkeen lainavirkailija ajoi auton pankin parkkihalliin turvalliseen säilytykseen.

Parin viikon kuluttua liikemies tuli matkoilta ja haki auton takaisin.
Liikemies maksoi pankille takaisin 2 500 euron lainan sekä 10 euroa korkoja kahden viikon ajalta.

Liikemiehen ollessa matkoilla lainavirkailija oli tutkinut liikemiehen tilitiedot ja huomannut että hänellä on pankki- ja arvo-osuustileillä miljoonien omaisuudet.
Lainavirkailija ei voinut peitellä uteliaisuuttaan ja kysyi että mihin ihmeessä noin rikas mies tarvitsee 2 500 euron lainan.

Liikemies vastasi tähän:
- Mihin muualle voi Helsingissä parkkeerata auton kahdeksi viikoksi 10 eurolla?

Miksi Laihialla kerätään innokkaasti serpentiinit vapun jälkeen pois?
- Niitä käytetään loppuvuoden vessapaperina.

Laihialainen poika oli päässyt käymään kirkonkylällä ja kotiin palattuaan selitti isälleen:

- Säästinpä linja-autorahan, kun juoksin sen perässä kotiin.

Siitäpä isä suuttui ja torui poikaansa:

- Olisit juossut taksin perässä, niin olisit säästänyt enemmän!

Laihialainen ilotalossa:
- Mitä maksaa yksi meno-paluu?

Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.

Laihialaisisäntä soittaa pojalleen Ouluun pari päivää ennen joulua:
- En haluais millään pilata sinun jouluasi, mutta minun täytyy kertoa sinulle, että äitisi ja minä olemme päättäneet erota. 45 vuoden kärsimys saa riittää...

Poika huutaa luuriin:
- Mitä sinä puhut isä?

Isä:
- Ei me tulla toimeen enää keskenämme enkä minä jaksa puhua siitä sen enempää. Soita siskollesi Helsinkiin ja kerro uutinen, minä en jaksa.

Poika soittaa siskolleen, joka suorastaan räjähtää puhelimeen:
- Ei ikinä, ei ne saa erota. Minä otan tämän hoitaakseni.

Tytär soittaa välittömästi isälleen ja sanoo määrätietoisesti:
- Isä, ette te saa erota! Älkää tehkö mitään ennen kuin tulemme!

Isä sulkee puhelimen ja kääntyy vaimonsa puoleen:
- Se on järjestetty. Molemmat tulee tänne jouluksi ja maksavat matkan itse.

Laihialainen mies oli kuolemaisillaan ja hänen ainoa poikansa oli sairas vuoteen vieressä.
Mies pyysi kynttilää. Aikansa pengottuaan poika löysi kynttilän ja sytytti sen.

Poika huomasi että oli vielä jotakin tekemistä ja sanoi isälleen:
- Jos lähtö tuloo kun oon ulkona, niin puhalla kynttilä sammuksiin viimeisellä henkäyksellä.

Laihialaiskaveri oli ostanut pimeän pullon.

Tuttavan kanssa sitten juopottelemaan ruvetessa, kuitenkin alkoi epäilyttämään epämääräisen pullon todellinen sisältö.

- Kaadetaan litkut varmuudeksi maahan.

- Älä ihmeessä, annetaan pullo sokealle enolle!

Laihialaisisäntä teki kattoremonttia ja emäntä valmisti samaan aikaa keittiössä ruokaa.
Isäntä liukastui ja putosi katolta.

Pudotessaan näki ikkunasta vaimonsa ruoanlaittopuuhissa ja huusi hänelle:
- Laita ruokaa vain itsellesi, minä syön sairaalassa.