Rakkaus on kuin pieru

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!

Pieraisin tänään ja neljä ihmistä kääntyi.
Tuntui kuin olisin ollut The Voice of Finlandissa...

Mitä kuukautissuoja kirjoitti pierulle kiitosilmoitukseen?
Olet tuuli siipieni alla.

Intiaanipäälliköllä oli ilmavaivoja hän pyysi miestä hakemaan lääkettä.

Mies meni apteekkiin sanoi myyjälle:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä mies tuli taas ja sanoi:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä lääkäri kysyi oliko lääke tehonnut, johon mies sanoi:
- Suuri pieru ei päällikköä!

Vanha mummo meni lääkäriin ja sanoi:
– Kuulkaas nuori mies, kun minulla on tällainen ihmeellinen vaiva. Minua pierettää aivan koko ajan, mutta ne ovat täysin äänettömiä ja kaiken kukkuraksi vielä hajuttomia. Nytkin olen jo päästellyt ainakin kymmenen kunnon pierua tässä teidän huoneessanne.
Lääkäri katsoi mummoa hetken, kirjoitti reseptin ja pyysi tulemaan takaisin viikon kuluttua. Mummo tuli takaisin raivoissaan:
– Mitä ihmeen lääkettä te minulle määräsitte? Nythän pierut haisevat aivan kauhean saastaisille. En kestä tätä loputonta p*skanhajua.
Lääkäri sanoi:
– No, nyt kun ollaan saatu rouvan nenä auki, voidaan keskittyä tuohon kuulo-ongelmaan.

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Mikä on terävintä maailmassa?
– Pieru. Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista eikä tee reikää.

Peräkylän muori oli ikäisekseen hyvässä kunnossa mitä nyt kuulo vähän temppuili.

Muori oli taas kirkonkylän terveyskeskuksessa uusimassa reseptejään ja lääkäri kysyi:
- Onkos muorilla ilmavaivoja?

Mihin muori:
- Herrasiunaa! Miten se lääkärinkloppi kuvittelee että tällaisella köyhällä eläkeläisellä olisi muka varaa ilmalaivoihin?!