Risu peitti näkyvyyden

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Mitä lukee ruotsalaisen limsapullon pohjassa?
- Avataan toisesta päästä.

Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.

Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.

Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.

Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.

Niinpä Börje riisui hameen...

- Börje, riisu paitani.

Börje riisui hänen paitansa.

- Börje, riisu sukkahousuni.

Börje otti pois sukkahousut.

- Börje, riisu rintaliivini.

Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.

- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.

Ja Börje totteli.

- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.

Suuren ruotsalaisen tehtaan toimitusjohtaja Håkan meni liikematkalle New Yorkiin.

Hotellin hississä hän tapasi sattumalta kauniin naisen Yvonnen. Valitettavasti tämä nainen oli ranskalainen, eivätkä he ymmärtäneet toisiaan.

Ruotsalainen otti esiin kynän ja paperia ja piirsi siihen taksin kuvan. Yvonne nyökkäsi ja he menivät taksilla kävelylle puistoon. 

Håkan piirsi kuvan ravintolasta ja ranskatar suostui jälleen. Niinpä he menivät syömään.

Ravintolassa Håkan piirsi vihkoonsa kaksi tanssijaa ja niin matka jatkui kohti yökerhoa.

Parin tunnin päästä Yvonne pyysi saada kynän ja paperia, jolloin hän piirsi kuvan parisängystä. Håkan hämmästyi...

... Hän ei koskaan saanut selville, miten Yvonne tiesi, että hän on Ikeassa töissä.

Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.

- Juostaan metsään!, sanoi toinen.

- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!

Kuitenkin kesken näytöksen sille tuli yksinkertaisesti aivan hirveä paskahätä.
Niinpä se lähti etsimään vessaa, muttei kuitenkaan löytänyt muuta kuin pienen siivouskomeron.

Ruotsalainen ajatteli:
– Tännepä voin kai ulostaa kenenkään huomaamatta.

Hädästä päästyään ruotsalainen tuli takaisin teatterisaliin, mutta huomasi, ettei siellä ollut kuin yksi mies.

Ruotsalainen kysyi mieheltä:
– Loppuiko näytös, se ihmetteli.

Näytti että mies oli ilmeisesti syönyt suklaata; naama oli aivan ruskea.

Mies vastasi:
– Näytös ei loppunut. Joku idiootti vain paskansi tuulettimeen.

Mikä on Silvian mieliruoka?
- Kallen mätitahna.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!

Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.

Ruotsalaiset halusivat hekin valloittaa avaruuden. Koska amerikkalaiset olivat jo käyneet kuussa, he päättivät laskeutua Aurinkoon.

”Mutta eikö siellä ole liian kuuma?” kysyi eräs pelokkaana.

”Ei haittaa”, muut rauhoittivat häntä. ”Me laskeudumme sinne yöllä.”

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”