


Yhteistyökumppanin mainos:


Potilas:
- Kiltti tohtori, nyt minä olen istunut kieli ulkona suusta jo viisi minuuttia, ettekä ole vilkaisseetkaan suuhuni!
Lääkäri:
- Niin, niin, minä halusin vain hetken rauhaa reseptin kirjoittamiseen.
Kannattaako patologisen valehtelijan hakeutua patologin ammattiin?
Nainen meni lääkärille ja kertoi:
- Otin aurinkoa ja mehiläinen lensi “sinne“, mitä teen?
Lääkäri:
- Käskekää miehenne sivellä hepin päähän hunajaa ja sitten työntää se sinne, niin mehiläinen tulee heppiin tarttuneena ulos.
Nainen:
- Mutta kun minulla ei ole miestä niin voisitko sinä tehdä sen?
Lääkäri vastusteli aikansa mutta myöntyi ja työnsi varovasti hunajaisen heppinsä sinne.
Hetken päästä hän aloitti kiivaat työnnöt ja huohotti:
- Muutin taktiikkaa, mä tapan sen!
Miksi kutsutaan oikeuslääkäriä joka ei pysty puhumaan totta?
- Patologinen valehtelija
Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.
Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.
Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?
- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.
- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?
Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:
- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!
Lääkäri oli vapaa-ajallaan innokas metsämies.
Vaimo kysyi lääkärin palattua metsäreissulta kotiin:
- No, tuliko saalista?
Lääkäri:
- Joo, aika hyvin. Tuli kaksi jänistä ja viisi uutta potilasta.
Tiedätkö mikä saa minut aina hymyilemään?
- Seitsemäs aivohermo.
Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.
Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?
Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.
Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
Kaksi lääkäriä keskustelee.
- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.








