


Mainos:


Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.
Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.
Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.
Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?
Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.
Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?
Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.
- Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.
- Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.
- Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.
- Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.
- Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.
Mitä lääkäri sanoi punastuneelle erektiovikaiselle miespotilaalle?
- On tainnut mennä veri väärää nuppiin.
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä?
Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!
Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
- Valvonut koko yön, ajoittain nukkunut.
- Nyt päättänyt yrittää vähän pidempää unta ja ottanut 14 kpl Imovanea kerralla ja alkoa.
- Tulosyy: ambulanssilla itsemurhaepäilyn vuoksi.
- Viime yönä muutaman tunnin kestänyt jakso, josta ei muista mitään.
- Jo vuosikymmeniä ollut kipuja nivelissä, terveysasemalla ei ole viitsinyt käydä ja hakeutuu nyt sairaalaan päivystyksenä.
Tässä hyvä neuvo kaikille jos oksettaa, eikä siitä huolimatta tule, vaikka työntää sormet kurkkuun.
Muuan lääkäri neuvoi potilastaan:
- Laita sormet kurkkuun ja toiset peräaukkoon. Jos ei tule oksennus, niin vaihda sormien paikkoja!
Potilas teki työtä käskettyä ja kun alkoi vaihtamaan sormien paikkoja, oksennus tuli hyvin jo kesken vaihdon. Kannattaa kokeilla.
Muuan kaveri oli hieman huolissaan omasta mieskunnostaan ja meni lääkäriin.
Lääkäri sitten aloitti kyselyn:
- Ihanko päivittäin olet yhdynnässä?
Kaveri siihen selittämään:
- No, aamusta ennen töihin lähtöä, sitten kun työpaikkani on lähellä kotia, niin käväisen kahvitunnilla, sitten lounastauolla, iltapäivän kahvitunnilla ja sitten vielä töitten jälkeen. Eikä uni tule ennenkuin on viimeisen varvin vuoro.
Lääkäri katseli ihmetellen:
- No, eipä mikään ihme ole, että jos vähän väsyttää...
Kaveri lisäsi vielä:
- Ai? Minä kun luulin, että se johtuu siitä, kun jossain välissä pitää lisäksi poiketa vessaan vetäisemään kuivat!
Mikä on hierojan pahin painajainen?
- Suvi Teräsniska








