


Yhteistyökumppanin mainos:


9-vuotias tyttö kysyi äidiltään:
- Äiti, miten minä sain alkuni ja synnyin.
Äiti vastasi:
- No me isäs kanssa päätettiin kerran istuttaa pieni ihmesiemen. Isä laittoi sen kasvamaan ja minä pidin siitä huolta joka päivä. Pikkuhiljaa siemen kasvoi ja kasvoi yhä enemmän isommaksi...
Tyttö kuunteli tarkkaavaisena ja äiti jatkoi:
- Lopulta muutaman kuukauden kuluttua siitä kehittyi kaunis ja terve kasvi. Me sitten isäsi kanssa otettiin se kasvi, kuivatettiin se, käärittiin siitä mehevät jointit ja poltettiin niitä suurella nautinnolla...
Tyttö kuunteli ihmeissään ja äiti jatkoi:
- Kunnes oltiin isäsi kanssa niin pilvessä, että päädyttiin nussimaan ilman kumia. Siitä sitten meni 9 kuukautta ja sinä synnyit.
Renkiä pisti lerssiin ampiainen ja kunnanlääkäri kehoitti sitä huljutelemaan piimälasissa.
No sattui hoidon aikana niin, että piika käveli ohi ja sanoi:
- Kyllä minä tiedän miten sitä käytetään, mutten ole koskaan nähnyt kun sitä ladataan.
Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.
Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.
Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.
Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.
Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...
Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.
Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?
Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?
Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.
Mitä naisen tulee tietää matematiikasta?
-Jos jakaa niin ei saa kertoa.
Koitin harrastaa puhelinseksiä kerran, mutta reiät olivat liian pieniä…
Postimiehellä oli kirjattu kirje Virtasen rouvalle. Kun rouva avasi oven, postimies huomasi olohuoneeseen levitetyn ison lakanan, jossa oli reikiä rivissä.
Postimies kysyi rouvalta:
- Anteeksi, mutta miksi lakanassanne on noin paljon reikiä?
Rouva kertoi:
- Meillä oli eilen aikuisten juhlat. Leikimme “kuka on kuka“-leikkiä, jossa miehet menivät lakanan taakse ja työnsivät kalunsa reijistä. Sitten naiset yrittivät tunnistaa kuka on kuka.
Postimies ihmetteli:
- Ohhoh! Kuulostaa hauskalta leikiltä. Kunpa olisin ollut paikalla.
Rouva:
- Niinpä... Nimenne kyllä mainittiin monta kertaa.
Mies oli ollut autiolla saarella yli kymmenen vuotta aivan yksin, kunnes eräänä päivänä saarelle pelastautui alaston nainen.
– Nyt saat jotain sellaista, mitä olet jo varmasti kauan kaivannut, kujersi tyttö.
– Ihanko totta? Onko sulla kaljaa?
Kuumana kesäpäivänä tyttö ja poika menivät uimaan.
Rannalla tyttö halusi laittaa uimapuvun päälle, käski pojan sulkemaan silmänsä ja kääntymään poispäin, sekä kielsi, ettei saa kurkkia.
Poika suoritti pyynnöt, kyykistyi alas, avasi silmät ja näki yllätykseksi sammakon vedentuntumasta.
Poika tuumasi ääneen;
- Onpas se kurttunen ja limainen...
Tyttö sanoi tuohtuneena;
- Minähän kielsin kurkkimasta!
Lapinmies kehui Helsingissä käydessään ilmiömäistä hajuaistiaan.
Baarimikko haistatti paukkuja ja lapinmies tiesi pelkästään haistelemalla, mikä alkoholi oli kyseessä:
- ”Perintheinen koshu, tammikuusha pullotethu”
- ”Finlanthia votkha, korkki olluth aukhi eilisesthä”
Ei helvetti, arveli baarimikko, sehän haistaa kaikki.
Sitten baarimikko käytti sormiaan kokkitytön pillussa ja haistatti niitä lapinmiehellä.
Hetken emmittyään lapinmiehen ilme kirkastui ja tokaisi:
- ”Ei shaatana, onkho Tupphuraishen Tuulha Rovaniemelthä täälhä töishä?!”
Mies heräsi aamulla. Hänellä oli massiivinen kankkunen, eikä pystynyt muistamaan mitään edellisestä yöstä. Hän poimi aamutakin lattialta ja laittoi sen ylleen.
Hän huomasi taskussaan olevan jotain ja se näytti olevan rintaliivit.
Hän ihmetteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut?“
Hän käveli kylpyhuonetta kohti ja löysi pikkuhousut aamutakkinsa toisesta taskusta.
Taas hän ajatteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut, mitä minä olen tehnyt? On täytynyt olla villit pirskeet“.
Hän avasi kylpyhuoneen oven, käveli sisään ja katsoi peiliin. Hän huomasi pienen narun roikkuvan suustaan ja hänen ainoa ajatuksensa oli:
“Jumala, jos olet olemassa, niin anna tämän olla teepussi“








