


Yhteistyökumppanin mainos:


Mies on vaimonsa kanssa ravintolassa juhlimassa syntymäpäiviään. Heidän pöytäänsä poikkeaa nuori nainen, suutelee miestä ja häipyy.
Vaimo kysyy hämillään:
- Kukas ihme tuo oli?
Mies sopertaa paniikissa:
- Ai kuka? Ai tuo.. niin.. minun rakastajattareni.
Vaimo huutaa:
- Mitä helvettiä? Porsas! Sika! Nyt tulee kyllä avioero!
Mies vastaa:
- Aiotko tosiaan luopua mahtavasta omakotitalostamme, kauniista merenrantamökistämme, muskeliveneestämme sekä uudesta Mersustamme? Sitäkö sinä todellakin haluat?
Vaimo on hiljaa, murjottaa ja mytistelee lautasliinaa. Kohta heidän naapuripöytäänsä istahtaa vanhahko herrasmies, jonka kaulaan myös kepsahtaa nuori nainen.
Vaimo kysyy:
- Oho! Mitäs tuo nyt on?
Mies:
- Ai tuo? No, siinä on arkkitehti Lindblom. Tuo nainen on hänen rakastajattarensa.
Vaimo:
- Kyllä meidän on kauniimpi!
Vaimo kysyy mieheltään:
- Mikset halua minua enää?
Mies vastasi:
- Siihen on kaksi syytä.
Vaimo:
- No mitkä?
Mies:
- Sinä ja eräs toinen nainen.
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Kaksi miestä istui ravintolassa.
Toinen katsoi ovelle ja sanoi:
- Voi ei, vaimoni ja rakastajattareni tulivat juuri yhdessä tänne.
Toinen vilkaisi ja sanoi:
- Niin minunkin.
Kaappo oli ollut koko päivän ryyppäämässä kavereillaan ja sitten tuli aika täyttää lupaus ja mennä yöksi kotiin vaimon luokse.
Vaimon ärjyä suhtautumista juopotteluun, mies yritti laimentaa sanomalla:
- Voi miten ihanalta sinä Hilma-rakkaani tänään näytätkään...
Vaimo ärähti kaulin kädessään:
- Kumpa voisin sanoa saman sinusta!
Pahimman tilanteen jo mentyä ohi Kaappo sanoi varoen:
- Kyllä voisitkin, jos valehtelisit niinkuin minä.
Vaimo miehelle:
- Muistatko ne viimevuotiset hirvijahdit? Kun olit joka viikonloppu metsällä?
Mies:
- Kyllä. Miten niin.
Vaimo:
- Yksi niistä hirvistä soitti ja ilmoitti että sinulle on syntynyt vasa.
Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.
Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.
40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.
Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!
Simppa ja Mallu olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa.
Simppa halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa, ja sanoi Mallulle:
- Kulta, tulen kohta takaisin.
Mallu kysyi:
- Minne olet menossa, armaani?
Simppa vastasi:
- Käyn vain kaljalla, söpöliini.
Mallu sanoi:
- Tahdot siis oluen, rakkaani.
Mallu aukaisi jääkaapin oven ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.
Simppa ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:
- Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä jäädytettyjä tuoppeja...
Mallu keskeytti hänet sanomalla:
- Haluat siis jäädytetyn tuopposen, pupuseni?
Mallu otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes umpijäässä.
Simppa näytti kalpealta ja sopersi:
- Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok?
Mallu vastasi:
- Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?
Mallu otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä ja porsaakylkiä ja niin edelleen.
Simppa änkytti:
- Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista...
Mallu huusi kovaan ääneen:
- Kaipaatko ronskia kieltä kusipää? Juo tuo vitun kaljasi tuosta helveltin jäädytetystä lasista ja ahda kitusiisi nuo perkeleen naposteltavat, koska olet nyt saatana soikoon naimisissa etkä ole menossa minnekään. Menikö kaaliin, senkin mulkku?!
Mies kertoi surullisena kaverilleen:
- Riitelimme eilen vaimon kanssa kesälomamatkasta. Minä haluaisin Thaimaahan... Ja hän haluaa tulla mukaan.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.
Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.
Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.











