


Mainos:


Mitä eroa on hyttysellä ja pikku siskolla?
- Hyttynen inisee vain kesäisin.
Koululääkäri kysyi oppilaalta:
- Onko sinulla mitään vaivoja nenästä tai korvista?
Oppilas vastasi:
- Juu, ne on aina tiellä kun vedän villapaitaa päälleni.
Koulun ruokatunnilla sattunutta.
Pentti:
- Ovatko etanat hyviä, opettaja?
Opettaja:
- Syö nyt ruokasi ja ole hiljaa!
Opettaja syönnin jälkeen:
- Mitä sanoitkaan etanoista?
Pentti:
- Ei sillä enää ole väliä, opettaja. Yksi etana oli salaatissasi, mutta nyt olet jo syönyt sen.
Opettaja:
- No niin lapsukaiset, mitä te saatte pörröiseltä kanalta?
Lapset:
- Munia.
Opettaja:
- Oikein! Entä mitä te saatte pehmoiselta lampaalta?
Lapset:
- Villaa.
Opettaja:
- Oikein! Entä mitä te saatte pullealta lehmältä?
Lapset:
- Kotiläksyjä!
Kuinka monta kirjainta on aakkosissa?
- Kymmenen.
Poika:
- Äiti, tänään minä en mene kouluun.
Äiti:
- Mutta sinähän tiedät, että täytyy mennä.
Poika:
- Minä en mene. Pojat ovat niin ilkeitä minulle. Ne heittelevät liiduilla ja yrittävät kampata. Kouluun minä en mene!
Äiti:
- Menethän sinä.
Poika:
- Enkä mene!
Äiti:
- Voi hyvä poika, et sinä noin vain voi jäädä kotiin. Olet sentään jo 35-vuotias ja lisäksi koulun rehtori.
Unelma Säleikkö oli uskonnon tunnilla.
Opettaja kysyi:
- Montako omenaa Adam söi Eevan tarjoessa?
Johon Unelma vastasi:
- Koko korillisen.
Opettaja:
- Mitä silloin tapahtui?
Unelma vastasi:
- Aatamilta tuli paskat housuun.
Matematiikan tunnilla opettaja sanoi:
- No niin, kysyn teiltä kohta jonkun kysymyksen ja te vastaatte HETI onko selvä?
Oppilaat ilmoittivat ymmärtävänsä nyökkäämällä.
Opettaja jatkoi:
- Ville paljonko on 6+5?
Ville vastasi:
- HETI!
Pikkukalle meni kouluun.
Opettaja kysyi:
- Milloin sinä menet yläasteelle?
PikkuKalle vastasi:
- Minähän voin mennä vaikka nyt.
Välitunnilla Pikku-Kalle otti tikkaat ja kiipesi koulun katolle.
Opettaja ihmetteli:
- Mitä sinä Pikku-Kalle oikein teet?
PikkuKalle vastasi:
- Kiipeän yläasteelle.
Poika tuli koulusta ja vaipui umpiväsyneenä sohvalle.
Poika valitti:
- Tänään oli kolme tuntia ruotsia. Se oli kamalaa.
Äiti lohdutti:
- Mutta ajattelepa ruotsalaisia. Ne joutuvat puhumaan sitä kaiket päivät.











