Suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.

Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.

Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?

Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.

Ensimmäisenä inttipäivänä:
- Alokas Pösö ilmoittautuu palvelukseen!

Vääpeli kuiskaa komppanian kirjurille:
- Nimi kirjoitetaan sitten Peugeot.

Mitä yhteistä on seksillä ja intillä?
- Molemmat tuntuvat sitä paremmalta, mitä lähempänä loppua ne ovat.

Sopiiko asetakki?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko housut?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko lakki ja saappaatkin?
- Kyllä sopivat, herra kersantti.

Miten teidän on hyväksytty armeijaan?
- Miten niin, herra kersantti?

Teidän ruumiinrakenne täytyy olla epämuodostunut...

Talvisodassa venäläinen armeijakunta oli saapunut Suomen rajalle.

Pimeyden keskeltä metsäisen kukkulan takaa kuului huuto:
- Yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti 10 sotilastaan vaientamaan huutelijat.

Kuului tulitusta ja huutoa, ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Yksikään ei palannut.

Jälleen kuului pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa sataa venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti nyt hermostuneena 100 miestään hyökkäykseen.

Taas kuului  laukauksia, räjähdyksiä ja huutoja, ja taas täysi hiljaisuus. Ketään ei kuulunut  takaisin.

Jälleen kuului huuto pimeydestä:
- Yksi suomalainen vastaa tuhatta venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti raivoissaan 1000 miestään tekemään selvää suomalaisista.

Metsästä kuului taas huutoa, laukauksia ja räjähdyksiä, ja jälleen kerran täysi hiljaisuus...

Nyt kuului metsän pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa 10 000 venäläistä!

Ennenkuin venäläinen komentaja ehti komentaa 10 000 miestään hyökkäykseen, metsästä ryömi haavoittunut venäläinen sotilas varoittaen:

- Älkää lähettäkö enää enempää miehiä sinne. SE ON ANSA. Niitä suomalaisia on siellä kaksi, eikä vain yhtä!

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!

Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.

Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.

Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.

Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.

Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?

Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!

Millä voi erottaa ruotsalaisen luutnantin ja yliluutnantin saunassa ?
- Rautakangella.