


Yhteistyökumppanin mainos:


Hammaslääkäri sanoi potilaalleen:
- Avatkaa suunne.
Hammaslääkäri katsoi tarkasti potilaan suuhun ja totesi kovaan ääneen:
- Voihan nenä. Täällähän on suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä.
Potilas sanoi ärtyneenä:
- Uskotaan, ei tarvitse toistaa.
Lääkäri:
- En minä toistanutkaan. Se oli kaiku... kaiku... kaiku.
Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.
Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!
Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...
Eräs perisavolainen synnytyslääkäri kertoi kollegalleen erikoista kokemustaan.
Lääkäri kertoi:
- Kerran vastaanotolle oli tullut mustalaisrouva. Huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. Eipä siinä muuta kuin mitä yleensä tehdään: Käännettiin lapsi toisinpäin.
Toinen lääkäri totesi:
- Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntännä rommaanin.
Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.
Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.
Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?
- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.
- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?
Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:
- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!
Nuori nainen oli menossa gynekologille ensimmäistä kertaa.
Oman nimen kuultuaan, hän tepasteli sisään huoneeseen hieman jännittyneenä.
Nainen alkoi riisumaan vaatteitaan ja samalla nopeasti koko huoneen vilkaistuaan, hän ei löytänyt paikkaa johon voisi vaatteensa laittaa.
Niinpä hän kysyi lääkäriltä kohteliaasti, mihin voisi vaatteensa mahdollisesti laittaa, johon lääkäri vastasi hieman virnistäen:
- Voit laittaa ne tohon minun vaatteitteni päälle.
Pariskunta vietti jo 25-vuotis hopeahäitään ja perhettä oli siunaantunut jo vaimon mielestä ihan tarpeeksi.
Miehelle oli kuitenkin lastentekotapa kovinkin mieleistä puuhaa ja hän mietti vaimonsa kanssa, miten likimain jokavuotinen lasten tuleminen saataisiin kuitenkin loppumaan.
Mies suostui siihen, että munaskoista katkaistaisiin johtimet, niin olisi varmaa, ettei lisää nälkäisiä suita tulisi enää ruokittavaksi.
Sitten lääkärin vastaanotolla mies tutisi pelosta, vaikka tohtori sanoi sen olevan varsin kivuton toimenpide.
Lääkäri kysyi mieheltä vielä kerran:
- Oletteko nyt varmasti miettinyt vaimonne kanssa tätä toimenpidettä, koska vaikka potenssi jää, niin siitoskyky menee kuitenkin lopullisesti.
Mies vastasi:
- Ei me osattu vaimon kanssa ratkaista asiaa, vaan annettiin lasten äänestää.
Lääkäri kysyi:
- Kuinka kävi?
Mies:
- 11 puolesta ja 6 vastaan.
Mies meni yksityiselle vastaanotolle ja halusi keskustella sukupuoliasioista asiantuntijan kanssa.
Oli käyty läpi melkein kaikki mahdolliset ehkäisykeinot, eikä sopivaa konstia tuntunut löytyvän.
Lääkäri kysyi:
- Oletteko koskaan kokeillut kondomia? Säännöllisesti käytettynä tämä keino suojaa raskaudelta noin 98 prosenttisesti.
Mies vastasi:
- En ole ikinä kokeillut... Millainen se on?
Lääkäri antoi neuvot ja niitä mies päätti kokeilla käytännössä.
Mies meni vuoden päästä samalle lääkärille ja sanoi tälle pettyneenä:
- Yksi lapsi on tullut lisää, vaikka entisiä on jo seitsemän.
Lääkäri kysyi:
- Oletteko varmasti käyttänyt kondomeita säännöllisesti?
Mies vakuutteli:
- Olen minä... Vain kustessa ja naidessa olen ottanut sen pois.
Kuinka kauan sairaalassa kuluu lampun vaihtamiseen?
-Puoli tuntia. Minuutti vaihtamiseen, 29 minuuttia kirjaamiseen ja tilastointiin.
Sokeaksi tekeytynyt nainen meni lääkäriin toiveissa saada eläkepaperit.
Mieslääkäri alkoi kesken tutkimusta runkata, jolloin nainen huusi:
- Kerrankin näkee!
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.








