Tarpeeksi korkea?

Poimintoja aiheesta Eläinvitsit

Mikä on kengurun ja käärmeen risteys
- Hyppynaru.

Kaksi käärmettä luikerteli rannalla.

Toinen käärmeistä jäi jälkeen, pysähtyi ja kysyi:
- Kuule, ollaankohan me myrkyllisiä?

Edellä oleva käärme vastasi ihmetellen:
- Miten niin?

Toinen käärme jatkoi:
- No ei muuten, mutta puraisin vanhingossa itseäni alahuuleen...

Voiko kenguru hypätä taloa korkeammalle?
- Voi, koska talot eivät osaa hypätä.

Miksi Repe-sorsa sai porttikiellon ankkalammelle?
- Oma vikansa, mitäs ui nokkakolarin.

Mitä eroa on Mustilla ja valkoisilla kanoilla?
- Musti on koira.

Miksi kalat eivät puhu?
- Yritäpä itse puhua suu täynnä vettä.

Mikä on Kanadan vastakohta?
-Kukkoda

Muuan hevosen omistajalta alkoivat rahat käydä vähiin. Sitten hän oivalsi ja laittoi lehteen viestin:

“Hän, joka saa hevoseni nauramaan, saa vapaan viikonlopun sekä 5000€, hyvästä yrityksestä joutuu maksamaan 500€.“

Kävijöitä riitti, mutta hevonen oli vain totinen.

Saapui paikalla muuan lentojätkä, joka lupasi saada nauramaan. Isäntä olisi halunnut nähdä sen, mutta kaveri piti päänsä, koska se oli liikesalaisuus.
Lentojätkä vei hevosen nurkan taakse ja kohta hevonen nauroi aivan hurjana.

No, isännällä meni hyvin rahallisesti jonkin aikaa, mutta rahat alkoivat lopulta loppumaan. Sitten hän arveli, että hevonen se hänet taas pelastaa.

Laittoi ilmoituksen:
“Hän, joka saa hevoseni itkemään, niin ... !“

Ilmoitus oli muuten samoilla ehdoilla ja eduilla kuin aiempi ilmoituskin.

Taas kävi yrittäjiä, eivätkä onnistuneet.

Sitten taas sama lentojätkä tuli pihaan ja vei hevosen nurkan taa. Siellä hevonen huusi surkeaa kollohuutoa.

Silloin isäntä syöksyi paikalle ja sanoi:
- “Nyt sinun on kerrottava, miten sait sen nauramaan!“

Jätkä sanoi:
- “Kerroin hevoselle, että minulla se on suurempi kuin sinulla“.

Isäntä riemastui:
- “Entäs sitten, mitenkä sait itkemään?“

Jätkä oli hetken hiljaa, sitten sanoi:
- “No, ei auttanut muu kuin näyttää se“.

Mikä on kanin ja hamsterin yhdistelmä?
- Kanisteri

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!