Tarvitsetteko halkoja ja klapeja?

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Pariskunnan vauva on suvulle esiteltävänä.

- Kumman näköinen se on?

- No on kyllä, mutta onneksi on kuitenkin terve.

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö.
Talosta kuului raskaita askelia. Veitsi heilahtaa ja kurkku katkeaa!
Voileipä on valmis...

Älä pilkkaa pippeliä,
pikkustakaa paheksu,
leivo lerppa leveämmäks,
vaik ois vajaan vaaksan,
vatkaa vartta vanhempaaki,
vaik ois veltonlainen,
päästä pukil puikulainen,
tahi taltta takkuvarsi,
älä naura nakkiloille,
hihittele hintelille,
anna aina aulihisti,
vaik ois kanki karumpiki,
niin saat jormaa jatkossaki,
ilokauhaa irmalles,
nii ei puute pönkän paina,
ain on römpsäl räpeltäjä.

Batman tapasi Teräsmiehen tutussa kapakassaan. Hän meni tervehtimään tätä ja kysyi kuulumisia.

Teräsmies muisteli:
- Olihan tässä yksi tapaus. Yhtenä päivänä alkoi tehdä hirveästi mieli naista.

Batman:
- Mitäs sitten teit?

Teräsmies:
- Lähdin siitä tietenkin lentelemään ja tähyilemään, näkyisikö missään sopivaa. Lentelinkin melkoisen tovin, kunnes sitten näin Ihmenaisen makaamassa huvilansa nurmikolla selällään aivan alastomana. Hän liikutteli vartaloaan siihen malliin, että tuntui olevan miehen tarpeessa. Niinpä minä pudotin housuni nilkkoihin ja syöksyin suoraan hänen syliinsä.

Batman:
- Sillä lailla! Hän mahtoi hämmästyä?

Teräsmies:
- Joo, mutta ei puoliksikaan niin paljon kuin Näkymätön Mies.

Äiti, äiti, huudahti iloisena pikkumies.
Meidän lintulaudalla on punamulkku.

Miksi nykypäivänä on vähemmän ihastumisia?
- No, sähkönsäästö syistä (ettei ilmassa vaan ole liikaa sähköä)

Astronautti meni kuuhun ja löysi sieltä reisiluun.
Astronautti otti luun käteen ja sanoi:
- Mitä kuu-luu?

Kaksi vanhaa miekkosta tapasivat toisensa vuosikymmenien jälkeen.

- No, miten sinun elämäsi on kaikkien näiden vuosien aikana sujunut?

- Ihan hyvinhän se muuten on mennyt, mutta pituuden kanssa on ollut ongelmia...

- Mitenkä niin?

- Silloin nuoruudessani jouduin ensin kasvatuslaitokseen ja sitten laittoivat minut katkaisuhoitoon ja nykyisin olen joutunut käymään venytyksessä...

Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.

Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?

Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.