Tuhlaavainen vaimo

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Punatukkainen ja harmaatukkainen mies istuivat baaritiskillä.

Yhtäkkiä harmaatukkainen kysyi:
- Miltä tuntuu, kun tukka palaa?

Punatukkainen vastasi:
- Luulisi sinun tietävän, kun sinulla on pelkät tuhkat jäljellä.

Talon väki oli jo käynyt saunassa ja piika meni heidän jälkeensä.

Siinä lauteilla istuessaan hän tuli miettineeksi, vieläkö jalat taipuisivat niskan taakse. Taipuivathan ne, mutta eivät lähteneetkään pois, vaikka kuinka yritti.

Pikku-Mikko laitettiin katsomaan syytä piian saunassa viipymiseen. Varovasti Mikko kurkisti ovenraosta ja huomasi piian ihmeellisessä asennossa lauteilla ja kaiken lisaksi piialta pääsi pieru.

Hätääntyneenä Mikko juoksee vanhempiensa luokse ja huutaa:

- Menkää äkkiä appuun. Siellä piika reppii perseensä, sillä on jo silakanpittuuven verran revenny ja lissää ratkee...

Iso turkulainen nahkaliiveissään meni Helsingissä baariin, joi itsensä tukevaan humalaan ja alkoi räyhätä:

- Te vasemmalla puolella olette pelkkiä tolvanoita! Ja te oikealla puolella homoja!

Pienikokoinen helsinkiläinen nousi ylös pöydästä.

Turkulainen ärisi:
- Mitäs sinä rääpäle meinaat?!

Helsinkiläinen vastasi varovasti:
- Anteeksi, pikkuinen vastasi, mutta olen väärällä puolella.

Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.

Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?

Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.

Amerikkalainen ja englantilainen istuskelivat hotellin aulassa. Vähän ajan kuluttua amerikkalainen ehdotti että, he ottaisivat ryypyt.

Englantilainen kieltäytyi:
- Maistoin kerran alkoholia enkä pitänyt siitä.

Seuraavaksi amerikkalainen ehdotti pientä korttierää. Taas sama vastaus:
- Kokeilin kerran, enkä pitänyt siitä.

Amerikkalainen kokeili vielä:
- Miten olisi biljardin laita?

Ja taas sama vastaus....
Samassa paikalle saapui nuorukainen, jonka englantilainen esitteli poikanaan.

Amerikkalainen arveli ääneen:
- Varmaan ainoa lapsenne?

Miksi Nipa Neumann käveli kaupassa suoraan keksihyllylle?
- Hänellä oli levoton Tuc-himo.

- Tulit tänään töihin polkupyörällä?
- Niin?
- Mistä hankit pyöräsi?

- Sepä onkin oma juttunsa... Olin nimittäin maaseudulla kävelemässä, ja sitten sattui kohdalle nainen polkupyöränsä kanssa. Siinä sitten rupattelimme kaikenlaista. Yhtäkkiä nainen heittäytyy maaten heinäkasaan, ottaa pois pikkuhousunsa ja huutaa: “ota, mitä haluat!“

- Ja sinä otit mitä?
- No sen polkupyörän!

Tuli pieni hiljaisuus...

- Oikein valitsit, mitäpä sinä olisit naisten pikkuhousuilla tehnytkään. 

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Mies palasi töistä kotiin. Hän näki vaimonsa keittiössä kahvinkeittopuuhissa.

Olohuoneessa häntä kohtasi tyrmistyttävä näky! Siellä sipsutti korkokengissään aivan outoja, huomattavan tuhteja naisihmisiä sonnustautuneina pelkkiin bikineihin, tiaraan ja leveään nauhaa. He puuteroivat ja kasvojaan ja tupeerasivat hiuksiaan ja peilasivat itseään.

Mies katseli hetken aikaa näkyä silmät pyöreänä. Sitten hän meni keittiöön ja tivasi vaimoltaan:

- Mistä oikein on kyse, keitä nuo vieraat ihmiset oikein ovat?

Vaimo vastasi:
- Se on pitkä tarina... Menin aamulla kirpputorille ja löysin sieltä tämän vanhan antiikkilampun halvalla. Kotiin tultuani aloin kiilloittamaan sitä ja sieltä ilmestyi henki, joka lupasi täyttää kaikki toiveeni...

Mies tempaisi lampun naisen kädestä sadatellen samalla sitä, että nyt on vaimokin menettänyt järkensä.

Tempaisun voimasta lampusta alkoi kuulua sihinää ja puff! Miehen edessä seisoi nyt henki, valmiina täyttämään hänen toivomuksen.

Mies mietti hetken ällikällä lyötynä ja toivoi sitten:

- Haluan että taivaalta sataa isoja euroja! Haluan että niitä tulvii asuntooni ovista ja ikkunoista jatkuvalla syötöllä...

Äkkiä talon katolta alkoi kuulua tömähdyksiä! Ovet ja ikkunat särkyivät ryskyen ja sisään tuli lauma vauhkoja peuroja.

Sitten peuroja vain putoili taivaasta uusina ja uusina laumoina. Ne aluksi kompuroivat pyörryksissä kunnes ne syöksyivät päistikkaa suoraan sisälle asuntoon.

Mies ja nainen ryntäsivät kauhun vallassa pakoon asunnostaan.

Mies sopersi järkyttyneenä:
- Mitä oiken tapahtui?

Vaimo vastasi:
- Niin, sitä minä vaan yritin sanoa, että en minäkään toivonut niitä “isoja missejä“...

Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.

Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.

Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.

Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.

Mies suhtautui tietoon leppoisasti:

- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...