


Mainos:


Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.
Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.
Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.
Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.
Mies suhtautui tietoon leppoisasti:
- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...
Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.
Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?
Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.
Mitä tarvitaan vessan vetämiseen?
- Jyrkkä Alamäki.
Oletko aina miettinyt, miksi tyypit sanovat “ken tietää“ ?
Vaikka ei Keniltä ikinä kuitenkaan kysytä sit mitään.
Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.
Naiset aina haukkuvat kuinka ruma minä olen, kunnes näkevät paljonko minulla on rahaa.
... Ja sitten he haukkuvat minua rumaksi ja köyhäksi.
Kolme vampyyria meni baariin.
Ensimmäinen tilasi pienen lasillisen verta, toinen tilasi ison lasin verta ja kolmas vampyyri pyysi kupillisen kuumaa vettä.
Kaksi muuta ihmettelivät verilasit käsissään ja kysyivät:
- Miksi otit kuumaa vettä?
Kolmas vampyyri otti taskustaan käytetyn tampoonin ja sanoi:
- Minä juon nykyään teetä.
Kolme vampyyriä tapasivat ravintolassa ja rupesivat vertailemaan tilauksiaan.
- Mitäs sä otit?
- Mä otin kylmän veren. Just tulin treeneistä ja tarvitsen jotain kylmää. Entäs sä?
- Mulla vähän tota flunssaa pukkaa, niin otin kuuman veren.
Molemmat kääntyvät katsomaan kolmatta, jolla oli vain lasi kuumaa vettä, ja kysyvät:
- Ootsä jollain tipattomalla?
Kolmas vampyyri kaivaa käytetyn tamponin taskustaan ja sanoo:
- Mulla on nyt rahat vähän vähissä, joten täytyy tyytyä teehen.
Mihin raha lentää, kun ostaa raketteja?
-Taivaan tuulin.
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.











