Uusi metsuri työssään

Poimintoja aiheesta Maalaisvitsit

Maatilan emäntä oli suivaantunut, kun kesäasukkaat ja muut kaupunkilaiset ajoivat jatkuvasti heidän tonttiaan reunustavalla tiellä kuin “päättömät kanat“ ja maatilan pihalla vapaana eläviä kesäkanoja joutui useita surman suuhun.

Ei auttanut, vaikka liikennemerkki vauhtirajoituksesta oli laskettu 30km/h.

Ei auttanut vaikka isäntä oli asettanut tien varrelle kanoista varoittavia kylttejä.

Ralli jatkui ja kanoja pääsi hengestään...

Mutta sitten äkkiä touhu muuttui!
Autot alkoivat ajaa hitaasti, suorastaan matelemalla ja kuskit tarkkailivat valppaasti ympäristöä!

Kanat säilyivät hengissä, vaikka autoja tuntui kulkevan jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Emäntä ihmetteli suuresti tätä muuttunutta asiantilaa ja meni tarkastelemaan paikan päälle asiaa.

Hän huomasi, että isäntä oli poistanut kaikki vanhat kyltit ja pistänyt tien päähän vain yhden kyltin, missä luki:

- NUDISTILEIRI! tirkistely kielletty.

Miksi Maaseudun Tulevaisuutta ei voi käyttää sytykkeenä?
- Koska totuus ei pala edes tulessa.

Oli sitä aikaa, kun ulosottomies kävi kotona tarkistamassa, olisiko jotain millä maksaa velkoja.

Meni sitten yhteen maalaistaloon, missä oli isäntä, emäntä ja poika.

Isäntä sanoi:
- Ei meille kannata tulla. Ei meillä ole rahaa.

Saman sanoi sitten emäntä ja aikamiespoika säesti samaa virttä.

Sitten tuo ulosottomies katsoi ulos, näki sian karsinassa ja sanoi:
- Mutta onhan teillä tuo sika tuolla karsinassa.

Isäntä tuumasi:
- Turha siltä on kysyä, ei silläkään ole rahaa.

Keksipä maitotilan isäntä Savossa kerran, kun ei ollunna naista näkynnä mailla halmeilla pitkään aikaan, jotta jos kokeilisi lypsykonetta noin ensihätään, eli tyydyttämään lihalliset tarpeensa.

Ja oli taustalla myös ajatus, jotta jos lähitilojen isäntien kanssa saunaillan pitäis ja kimppakivaa järjestäis.

No, sovitti hän sitten sukukalleutensa imukuppiin ja päräytti konneen päälle. Hirvee oli hekuma ja ennen pitkää tulos odotetun mukainen.

Sitte sammuttammaan konetta, vaan ei se sammunu. Sitä sun tätä kokeili, jopa ohjekirjankin ymmärsi äkäseen lukea, ku kone lutkutti ei niin kivasti enää.

No onneksi oli kännykkä povitaskussa ja soittamaan ohjekirjassa olevaan helpdesk-numeroon.

Nooh, asian selvitettyä, tuli helpdeskistä rauhoittava tieto:

- Kone sammuu ittestään, kunhan se on lypsännä viis litraa.

Olipa omenapuu, missä omenia ja puun alla farmari, joka nosti sikaa puuhun syömään omenia.

Paikalle tuli ohikulkija ja kysyi:
- Eikö olisi nopeampaa vain tiputtaa omenat alas?

Farmari vastasi:
- Nopeampaa kyllä, mutta eihän sialla ole minnekään kiire.

Erään lehden toimitukseen tuli harjoittelijaksi oikein nätti nuori nainen. Päätoimittaja siinä pähkäili, että mitäs tytölle teettäis, kun pitäisi vähän nähdä mitä tyttö osaa.

Nooh, päätoimittaja muisti, että tuolla korvessahan asui erakko, eikä häntä ollut jututettu pitkään aikaan. Päätti sitten lähtettää tytön tekemään juttua erakosta.

Harjoittelija löysi perille tuskallisen taivalluksen jälkeen ja saapui erakon tönölle. Erakko otti hänet vastaan ja antoi haastattelun.

Siinä sitten käytiin läpi lapsuudet sun muuta ja erakoitumiseen johtaneet tapahtumat, harjoittelijan kynä oikein sauhusi.

Haastattelun lopuksi harjoittelijatyttö kuitenkin halusi esittää vielä yhden epävirallisen kysymyksen. Erakko tuumasi siihen, että antaa kysyä vain.

Tyttö kysyi:
- Mitenkäs herra erakko hoitaa tämän seksuaalisen puolen kun ei täällä varmaa naisiakaan käy?

Erakko vastasi:
- Kuules, tuleppas tönön takapihalle. Katsos likka tuota tikankoloa tuossa hongan kyljessä, siihen sitä, kun paineita on riittävästi.

Harjoittelija tyttö sääli mielessään erakkoa ja tuumasi että jos vaikka antas ehtaa.

Niin hän tempaisi housut alas ja pyllisti erakolle ja sanoi:
- Annahan mennä nyt saat kerrankin aitoa.

Erakko naama pitkällään katsoi kuola valuen ja potkaisi sitten harjoittelijatyttöä perseelle!

Tyttö käännähti säikähtäen ja kysyi tiukasti erakolta:
- Mitäs nyt! eikö kelpaa?

Erakko vastasi:
- Kelpaa kelpaa, kokeilin vaan onko tikka kotona.

Vanha maajussi katseli portailla kun kylän kylähullu porhalsi tietä pitkin, outo pakkaus kainalossaan.

Maajussi kysäisi:
- Mitä sinä siinä kanniskelet?

Kylähullu vastasi:
- Kanaverkkoa.

Maajussi kysyi:
- Ja mitäs sinä sillä teet?

Kylähullu:
- Menen pyydystämään kanoja. Tuletko mukaan?

Maajussi nauroi ja totesi:
- Voi sinua tyhmyriä, eihän kanaverkolla kanoja pyydystetä! Jätän tällä kertaa väliin.

Pian kylähullu kuitenkin palasi, ja maajussin suureksi ällistykseksi, kanaverkko oli ääriään myöten täynnä kanoja.

Seuraavan iltana kylähullu kulki taas farmin ohi kantaen outoa esinettä.

Maajussi kysäisi:
- Mitäs kylähullulla siellä kainalossa nyt on?

Kylähullu vastasi:
- Karhupumppuhan minulla.

Maajussi:
- Mihinkäs sinä sitä karhupumppua siellä metsässä tarvitset?

Kylähullu:
- Aion pyydystää sillä karhun. Lähdetkö mukaan?

Maajussi virkkoi:
- Voi sinua tolvanaa... Eihän karhupumpulla karhuja pyydystetä, mutta mene sinä vain.

Pian kuitenkin kylähullu palasi, ja maajussin ällistykseksi, retuuttaen komeaa karhua karhupumpun päässä.

Seuraavana iltana vanha maajussi näki taas kylähullun kantamassa omituista metallista kolmiomaista esinettä.

Maajussi kysyi:
- Mikäs se sinulla siinä on?

Kylähullu vastasi:
- Tämä on pimpparauta!

Maajussi huusi:
- Odota! Minä tulen mukaan... Haen vain hattuni!

Maalaisrouva matkusti paikallisjunalla markkinoille myymään kananmunia.

Rouva asetti munakorin vastakkaisen penkin alle. Kohta kyseiselle penkille tuli pari miestä istumaan.

Pois lähtiessään rouva sanoi:
- Saisiko munat herrojen jalkojen välistä?