


Yhteistyökumppanin mainos:


Rosvo-Roope oli joutunut kiven sisään.
Vankilan johtaja selosti uudelle tulokkaalle, että jokaiselle pyritään vankilassa antamaan ammattia vastaavaa työtä.
Vankilanjohtaja:
- Eikö olekkin hyvä homma? Mikäs teidän ammattinne olikaan?
Roope:
- Kyllä vain, on hienoa. Minä olen suorittanut mm. vartijan perustutkinnon.
Vanginvartija hermostui erääseen vankiin, koska vanki kyseli samaa asiaa jatkuvasti.
Vartija:
- Ja nyt sinä kyllä lakkaat kyselemästä ja juoksuttamasta minua koko ajan! Kyllä minä sitten sanon, koska on vuosi 2030!
Milloin vankilat ovat tyhjimmillään?
- Karkausvuosina.
Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.
Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?
Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.
Pappi:
- Etkö pidä heistä?
Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.
Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?
Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.
Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan:
- Rakas Vikke, lapset ovat nyt siinä iässä, että alkavat kysellä. He haluaisivat tietää mihin olet piilottanut saaliin.
Vanki valitti toiselle:
- Se on sitä mun tuuriani, että mä tänne päädyin. Olin murtautumassa pankkiin, kun näin vanhan vartijan istumassa tuolilla. Löin häntä patukalla päähän.
Toinen vanki kysyi:
- Kuoliko hän?
Vanki:
- Ei. Hän heräsi.
Neuvostoliittolaisessa vankilassa oli kolme miestä samassa sellissä. Aikansa kuluksi he alkoivat siinä sitten kertoilla tarinoitansa siitä, miten joutuivat vankilaan.
Ensimmäinen kertoi:
- Tulin työpaikalle 10 minuuttia etuajassa, ja siitä hyvästä sain 2 vuoden tuomion työaikalain rikkomisesta.
Toinen tähän:
- Minä taas tulin töihin 15 minuuttia myöhässä, ja sain 3 vuotta linnaa sabotaasista.
Kolmas totesi vaisusti:
- Minulla kävi sitten niin, että satuin eräänä aamuna tulemaan ajallaan töihin. Antoivat 10 vuoden tuomion, kellon varastamisesta.
Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?
Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.
Vaimo miehelleen vankilan tapaamishuoneessa:
- Huomasitko sen viilan, jonka leivoin kakkuun?
- En. Joudun huomenna leikkaukseen.
Muurari laitettiin lukemaan tiilenpäitä.
Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.
Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.
Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!
Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!








