Varma ehkäisykeino

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

- Päivässä noin 20 pulloa olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan.

- Ohessa resepti, jonka pyydän ystävällisesti syömään.

- Alaraajoissa todetaan 1,5 metrin pituusero.

- Lisäksi vasen silmä sanoo, ettei kunnolla näe.

- Tilataan yhdellä jalalla seisovat lantiokuvat.

Nainen meni gynekologin tarkastukseen.

Lopuksi hän kysyi:
- Eikö teitä lääkäreitä ole pitkästyttävää katsoa aina samanlaiseen alapäähän?

Johon lääkäri:
- Ei nyt sentään, kunhan yläpäät ovat eri näköisiä...

Nuori vastavalmistunut lääkäri, sai ensimmäisen työpaikkansa syrjäisestä kylästä.

Kylän vanha eläköityvä lääkäri otti nuoren lääkärin mukaansa kotikäynneille oppimaan työtä käytännössä.

Ensimmäisessä talossa vanha mummo valitti lääkärille polttavaa tunnetta rinnassa.

Lääkäri tutki mummon ja sitten vahingossa pudotti stetoskooppinsa lattialle. Hän konttasi etsimään sen ja noustuaan sanoi mummolle:

- Sinulla on voimakasta närästystä. Suosittelen ettet syö sitrushedelmiä kuten appelsiineja, ainakaan kuukauteen.

Mummo siunaili, että hän tosiaan oli viimeaikoina herkutellut appelsiineilla.

Nuori lääkäri ihmetteli, että kuinka vanha lääkäri oli päätynyt niin nopeasti asian ytimeen.

Vanha lääkäri opasti:

- Huomasit varmaan, kun pudotin stetoskooppini, niin tein sen tarkoituksella. Kun kumartelin ja muka etsin sitä, vilkaisin varkain ympäristöä samalla. Huomasin, että hänellä oli keittiökomerossa jätesanko täynnä appelsiininkuoria... Muista sinäkin tämä kikka, varsinkin kun et tunne vielä potilaitasi.

Seuraavassa paikassa vanha lääkäri antoi nuoremman hoitaa homman.

Talon rouva oli yksin kotona kun mies oli työmatkalla. Rouva valitti unettomuutta ja voimakasta väsymystä ja selkäkin oli kipeä.

Nuori lääkäri päätti kokeilla oppimaansa kikkaa ja pudotti stetoskooppinsa ja kumartui etsimään sitä.

Sitten hetken pohdittuaan, hän sanoi rouvalle:

- Rouva hyvä, te olette ylirasittunut. kehoitan teitä luopumaan vapaaehtoistyöstä seurakunnassanne ainakin kuukaudeksi.

Myöhemmin vanha lääkäri ihmetteli, että miten nuori vieraspaikkakuntalainen lääkäri osasi niin hyvin osua asian ytimeen ja että hän oli täysìn yhtä mieltä diagnoosin kanssa.

Nuori lääkäri vastasi:
- Helppoa! Noudatin konstianne ja nostaessani stetoskoopin, näin kylän pastorin lymyilevän sängyn alla.

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.

Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.

Nainen kävi lääkärintarkastuksessa ja lääkäri ylisti hänen nuorekasta vartaloaan, sekä
hänen hyvää terveyttään.

Kotona nainen kertoi ilouutiset miehelleen, joka kuittasi kysymällä:
- Mitä lääkäri sanoi läskiperseestäsi?

Nainen vastasi:
- Hmm, hän ei muistaakseni maininnut sinua.

Sinkkumies meni lääkäriin ja sanoi:
- Lupaattehan ettette naura?

Lääkäri vastasi:
- En tietenkään naura. Olen ammattilainen. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole koskaan nauranut potilaalleni.

Mies sanoi huojentuneena:
- No hyvä juttu.

Mies riisui housunsa ja näytti pienimmän peniksen, jonka lääkäri oli koskaan kohdannut. Suunnilleen puolikkaan AAA-pariston kokoinen. Lääkäri ei kyennyt hillitsemään itseään, alkoi hihittää ja putosi lopulta tuoliltaan.

Viiden minuutin kuluttua lääkäri rauhoittui ja nousi takaisin jaloilleen.

Lääkäri sanoi kurkkuaan karautellen:
- Olen hyvin pahoillani, että kävi näin. Lääkärin kunniani kautta lupaan, että tämä ei toistu. Mikä olikaan ongelmanne?

Sinkkumies vastasi:
- Hyttynen pisti ja se on pahasti turvoksissa...

Tiedätkö mikä saa minut aina hymyilemään? 
- Seitsemäs aivohermo.

Lääkäri:
- En ole varma sairautenne syystä. Voi johtua alkoholista. 

Potilas:
- Voin kyllä tulla takaisin, kun olette selvinpäin!

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.