Viidakon Linnanjuhlat

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.

Liisa oli maalla ensimmäistä kertaa ja käveli tiellä mummonsa kanssa.

Liisa poimi maasta sormikkaan ja sanoi
- Katso mummo Mansikin rintsikat

Naiset aina haukkuvat kuinka ruma minä olen, kunnes näkevät paljonko minulla on rahaa.

... Ja sitten he haukkuvat minua rumaksi ja köyhäksi.

Mitä kirurgin vastaanoton ovessa lukee?
- Ma-Su Auki.

Miksi banaani itki bussissa?
- Koska sipuli istui vieressä.

Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.

Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.

Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.

Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.

Mitä elastinen sanoi kiinalaisessa ravintolassa?
- Anna se soija.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.