


Yhteistyökumppanin mainos:


Pariskunta oli juuri tullut saunasta ja mies antoi pyyhkeen valahtaa pois ja ihaili itseään hetken ajan peilistä.
Mies totesi mietteliäänä:
- Kylläpä on komeaa... Jos “Se“ olisi sentinkin pidempi, olisin jo kuningas!
Vaimo tokaisi:
- Ja jos se olisi sentinkin lyhyempi, olisit kuningatar.
Mies vei vaimonsa synnytykseen ja lääkäri sanoi, että hänellä on käytössä uusi kone, joka siirtää osan rouvan tuskasta tulevaan isään helpottaen näin synnytystä.
Mies tietysti suostui ja lääkäri asensi kymmenen prosenttia synnyttäjän tuskasta mieheen.
Ei tuntunut missään.
Kaksikymmentä prosenttia.
Mies oli aivan rentona.
Lääkäri väänsi säädintä ja laittoi koneen viiteenkymmeneen prosenttiin, ja sitten sataan.
Nainen synnytti, ja mies voi hyvin!
Onnellinen perhe ajoi taksilla kotiin, ja kotiovella makasi posteljooni kuolleena.
Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:
- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“
Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...
Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.
Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.
Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!
No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.
Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.
Nainen oli rakastajansa kanssa sängyssä peuhaamassa, kun aviomies saapui kotiin.
Nainen käski rakastajan mennä nurkkaan seisomaan kuin patsas. Pikaisesti nainen valeli rakastajan vauvaöljyllä ja talkilla.
Aviomies saapui makuuhuoneeseen ja kysyi:
- Mikä tuo patsas on?
Nainen vastasi:
- Ostin sen, kun näin Virtasilla samanlaisen.
Mies ei epäillyt kummoisempia ja pariskunta kävi yöpuulle.
Mies kuitenkin heräsi yöllä ja meni jääkaapille, otti sieltä muutaman oluen sekä voileivän ja palasi makuuhuoneeseen, käveli patsaan eteen ja sanoi:
- Ota tästä vähän välipalaa. Seisoin itse Virtasilla kolme päivää enkä saanut edes lasillista vettä.
Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.
Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“
Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“
Taloon saapui vieras. Kesäaika kun oli, niin istuksivat pihakeinussa. Huomio kiinnittyi naapuriin.
Kylään tullut vieras kauhisteli näkemäänsä, kun toinen naapureista väänsi “tortun“ keskelle pihaa ja osoitti sitä.
Toinen naapureista taas veisti pihlajasta oksan marjoineen, tökkäsi siihen torttuun ja nosti toisen nenälle.
Ääntäkään ei kuulunut. Huitomista ja liikettä vain.
“Mitä tuolla tapahtuu?“ kysyi vieras hämmästyneenä.
Talon isäntä kertoi, että “siellä asuu kuuromykkä-pariskunta ja näyttää olevan taas pahimman luokan riitä kyseessä.
Tuo väännetty “torttu“ tarkoittaa “Haista paska“ ja nuo marjat sitten vastauksena: “Paskan marjat!“
Hämmästys katosi ja muuttui nauruksi.
Vaimo jätti minut ja meni naimisiin intialaismiehen kanssa.
No ainakin tiedän, että hän pitää vaimostani huolen:
– Hehän palvovat lehmiä.
Aviopari erosi pettämisten takia.
Isäntä muutti Pukinmäkeen ja emäntä muutti Jakomäkeen.











