


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku-Kalle vietiin ensimmäistä kertaa kirkkoon.
Kun pappi saapui alttarille mustassa asussaan, Kalle nousi ylös ja huusi lujaa:
- Katso, äiti! Lepakkomies!
Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.
Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.
Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.
Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...
Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!
Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.
Kotiin oli tulossa äidille miesvieras. Äiti halusi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta poika meinasi olla läsnä jatkuvasti.
Äiti keksi, miten saisi Pikku-Kallen pysymään toisella puolella asuntoa.
Hän ehdotti, että Pikku-Kalle istuisi ikkunan ääressä ja laskisi ohi kulkevia ihmisiä. Kalle saisi vitosen jokaisesta ihmisestä, joka kulkee talon ohitse.
Pikku-Kalle kävi laskemaan ja ihmisiä kulki harvakseltaan:
- Yksi, kaksi, kolme, neljä...
Sitten yhtäkkiä Kalle huusi innostuksesta ääneen:
- Voi vittu, nyt tuli äitille nussiminen kalliiksi, tulee hautajaissaatto!
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Pikku-Kalle eksyi metsään pahemman kerran. Eikä ollut puhelimessa yhtään kenttää.
Hän otti repusta pelikortit ja alkoi kannon päällä pelaamaan pasianssia.
Ja heti oli selän takana kolme neuvojaa.
Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?
Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.
Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.
Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?
Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.
Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.
Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.
Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.
Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.
Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.
Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.
Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.
Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.
Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.
Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.
Opettaja kysyi oppilailtaan:
- Millä puolella sydän sijaitsee?
Pikku-Kalle huutaa innokkaana:
- Minä tiedän, minä tiedän! Se on sisäpuolella.
Isä huusi Kallelle:
- Meneppäs poika hakemaan minulle kaupasta yksi saunakalja!
Kalle vastasi:
- Okei minä menen.
Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Hei! Missä on kaljaosasto?
Myyjä vastasi:
- Kuuleppas poika, olet liian nuori ostamaan kaljaa.
Kalle lähti pois kaupasta ja meni pettyneenä takaisin kotiinsa.
Kohtana hän sitten kertoi isälle että myyjän mukaan hän oli liian nuori ostamaan kaljaa!
Isä neuvoi Kallea:
- Sano sille myyjälle että olet 50-vuotias, sinulla on 4 lasta, puhelimesi on vessanpöntössä ja että vaimosi sairaalassa.
Ja niin Kalle lähti jälleen kohti kauppaa.
Kauppaan saavuttuaan Kalle sanoi myyjälle:
- Olen 4-vuotias, minulla on 50 lasta, vaimoni on vessanpöntössä ja puhelimeni on sairaalassa!
Arvatkaapa tuliko sitten sitä kaljaa lopulta vai ei...








