Einsteinin rulettivitsi ja sen todellinen alkuperä
Kukaan ei voi voittaa ruletissa, ellei hän varasta rahaa pöydältä sillä aikaa, kun pelinhoitaja ei katso.
Vitsin tuntee moni, ja yleensä sen kerrotaan olevan Albert Einsteinin. Sen vanhin tunnettu painettu esiintymä on vuodelta 1968, ja sen taustalla on kuuluisa uhkapeluri. Pelinhoitaja eli croupier on kasinon työntekijä, joka hoitaa pelipöytää.
Einstein tuskin sanoi sitä koskaan, ja lauseen takana on todennäköisesti toimittaja, jolla oli maine tarinoiden keksijänä – mutta vitsin kärki pitää silti matemaattisesti paikkansa.
Vitsin jäljillä – Toledo Blade vuonna 1968
Sitaattitutkija on ihminen, joka selvittää, kuka kuuluisan lauseen on todella sanonut ja missä se on ensimmäisen kerran ilmestynyt painettuna. Rulettivitsin jäljet johtavat Toledo Blade -lehteen, ja Quote Investigator -sivuston selvityksen mukaan tunnetuista maininnoista vanhin on vuodelta 1968. Tarinan vaiheet menevät näin:
- 30. lokakuuta 1968. Toledo Bladen toimittaja Ted Thackrey Jr. kirjoitti sarjaa ”Secrets of a Master Gambler” (suomeksi suunnilleen ”Mestariuhkapelurin salaisuudet”). Sarjan aiheena oli kuuluisa uhkapeluri Nick the Greek, oikealta nimeltään Nicholas Andrea Dandolos, joka kuoli vuonna 1966. Sarjan neljännessä jutussa rulettilause oli jo Einsteinin suussa.
- Myöhemmin 1968. Thackrey laajensi tarinaa kirjassa ”Gambling Secrets of Nick the Greek” (Rand McNally). Kirjan mukaan Dandolos tapasi Einsteinin pysähdyksen aikana Las Vegasissa, esitteli hänelle kaupunkia ja kertoi ystäville tämän olevan ”Little Al from Princeton”, siis pikku Al Princetonista. Miehet pohtivat myös pelien todennäköisyyksiä. Kirja lisää tarinaan vielä vitsin, jossa Einsteinin suu pestään saippualla.
- Huhtikuu 1985. Science Digest käytti lausetta ironisena mottona jutussa, joka käsitteli Thomas A. Bassin kirjaa ”The Eudaemonic Pie”. Kirja kertoo ryhmästä, joka yritti ennustaa ruletin tuloksia tietokoneella.
- Lokakuu 2001. Los Angeles Magazine kuvasi muistokirjoituksessaan Thackreytä toimittajaksi, joka ei antanut tosiasioiden pilata hyvää juttua. Entinen kollega Jack Jones kertoi, että Thackrey keksi asioita jatkuvasti.
Ketjussa on helppo nähdä, miten tarina kasvaa. Ensin lause liitetään kuuluisaan nimeen, sitten sille rakennetaan kohtaus: Las Vegasin pysähdys, lempinimi ja saippuavitsi tekevät rulettilauseesta keskustelun, johon Einstein osallistuu uhkapelurin vieraana. Dandolos oli ehtinyt kuolla kaksi vuotta ennen kuin sarja ilmestyi, joten häneltä ei voinut kysyä tarkennuksia. Vuoden 1985 mottona lause sopi erityisen hyvin kirjaan, jonka hahmot yrittivät tehdä juuri sen, minkä vitsi väittää mahdottomaksi: voittaa ruletti ilman varastamista.
Quote Investigator ei löytänyt mitään todistetta siitä, että Einstein olisi sanonut rulettilauseen. Sivusto epäilee, että kyseessä on tarina, joka on rakennettu elämää suuremman uhkapelurin ympärille. Sekään ei ole selvää, keksikö sen Dandolos itse vai Thackrey.
Mitä Einstein-asiantuntijat sanovat
Einsteinin lausahduksia kokoava ”The Ultimate Quotable Einstein” (Princeton University Press, 2010, toimittanut Alice Calaprice, sivu 478) ei laske rulettivitsiä Einsteinin aitojen sanomisten joukkoon. Hieman erilainen versio löytyy osiosta ”Probably Not by Einstein”, suomeksi ”Tuskin Einsteinin sanoma”. Sen oli lähettänyt australialainen lukija, eivätkä kirjan toimittajat pystyneet vahvistamaan tarinaa. Kirja erottelee siis aidot lainaukset epäilyttävistä, ja rulettivitsi päätyi jälkimmäisten joukkoon.
Einsteinilta on silti säilynyt kuuluisa lause sattumasta. Joulukuussa 1926 hän kirjoitti fyysikko Max Bornille lähettämässään kirjeessä olevansa vakuuttunut siitä, ettei Jumala, hänen sanoillaan ”Vanha”, heitä noppaa. Kirje on julkaistu kokoelmassa ”The Born–Einstein Letters”. Einstein vastusti sattuman asemaa kvanttimekaniikassa, eli siinä fysiikan teoriassa, joka kuvaa pienimpien hiukkasten käyttäytymistä. Kyse oli fysiikan kiistasta, ei neuvosta ruletin pelaajille. Noppa ja ruletti ovat kuitenkin molemmat sattumapelejä, ja siksi on helppo ymmärtää, miksi Einsteinin nimi tarttui myös rulettivitsiin.
Miksi vitsin kärki pitää silti paikkansa
Ruletti kuuluu samaan joukkoon kuin blackjack ja baccarat: kasinopelit ovat rahapelejä, joissa lopputulos riippuu sattumasta, pelaajan päätöksistä tai molemmista, ja niitä pelataan oikealla rahalla. Ruletissa ratkaisee pelkkä sattuma. Pelaaja lyö vetoa siitä, mihin numeroon tai numeroryhmään kuula pyörässä pysähtyy, ja voittaa, jos veikkaus osuu kohdalleen. Ryhmä voi olla vaikkapa kaikki mustat numerot. Yhtä numeroa veikattaessa voittavia lokeroita on vain yksi, vaikka pyörässä niitä on 37 tai 38, kun taas värin veikkaaminen kattaa kerralla suuren osan pyörästä. Rahapelaaminen on sallittua vain aikuisille.
Nimi ”ruletti” tulee ranskan sanasta, joka tarkoittaa pientä pyörää. Eurooppalaisessa ruletissa on numerot 0–36, siis 37 numeroa. Amerikkalaiseen versioon on lisätty vielä kaksoisnolla 00, jolloin numeroita on 38. Nollalokero on pyörän lokero, johon on merkitty nolla, ja talon etu syntyy juuri siitä. Ranskalaiset François ja Louis Blanc lisäsivät pyörään yhden nollan 1840-luvulla parantaakseen talon asemaa, ja Yhdysvalloissa pyörään lisättiin myöhemmin toinen nolla. Kasino ei siis voita huijaamalla vaan pyörän rakenteen ansiosta.
Talon etu tarkoittaa, että pelin rakenne suosii kasinoa, joten pelaajat häviävät pitkällä aikavälillä keskimäärin. Euroopan ruletin talon etu on 2,70 % ja Amerikan ruletin 5,26 %. Ero on 2,56 prosenttiyksikköä, joten amerikkalaisen pyörän talon etu on lähes kaksinkertainen eurooppalaiseen verrattuna. Mitä suurempi talon etu on, sitä nopeammin pelaajien rahat vähenevät keskimäärin.
Tässä on rulettivitsin todellinen kärki. Kasinon ei tarvitse varastaa pöydältä mitään pelinhoitajan katsoessa muualle, koska etu on piirretty pyörään avoimesti. Yksittäinen ilta voi päättyä voittoon, koska lopputulos on sattumaa, mutta pitkällä aikavälillä keskiarvo kallistuu kasinon puolelle. Vitsin varas on käytännössä kasino itse, mutta toisin kuin vitsissä, se ottaa osuutensa sääntöjen mukaan ja kaikkien nähden. Einstein-allekirjoitus on väärä, mutta laskelma on oikea.
Ruletin ympärillä kiertää kaksi muutakin tarinaa. Ensimmäinen on numerolegenda: ruletin numerot 1–36 ovat yhteensä 666, sillä 1 + 2 + … + 36 = 36 × 37 / 2 = 666. Luku tunnetaan pedon lukuna, ja legendan mukaan François Blanc oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa saadakseen ruletin salaisuudet. Laskutoimitus on oikein, mutta sopimus on pelkkää legendaa. Toinen legenda antaa ruletin varhaisimman muodon 1600-luvun ranskalaisen matemaatikon Blaise Pascalin keksinnöksi. Hänen kerrotaan saaneen idean ikiliikkujista, eli koneista, joiden piti pyöriä loputtomiin ilman lisäenergiaa.
Monte Carlo 1913: musta 26 kertaa peräkkäin
Ruletin tunnetuin todellinen tapaus sattui 18. elokuuta 1913 Monte Carlon kasinolla. Kuula päätyi mustalle 26 kertaa peräkkäin. Pelaajat alkoivat lyödä vetoa mustaa vastaan, koska uskoivat putken horjuttaneen pyörän tasapainoa ja punaisen olevan nyt vuorossa. He menettivät miljoonia frangeja.
Putken todennäköisyys on helppo laskea. Tasapainoisella yhden nollan pyörällä kummallakin värillä on 18 numeroa 37:stä. Siksi joko punaisen tai mustan tuleminen 26 kertaa peräkkäin on 2 × (18/37) potenssiin 26, eli noin yksi 68,4 miljoonasta. Putki oli siis lähes uskomattoman harvinainen.
Pelaajat sortuivat uhkapelurin harhaluuloon. Se on virheellinen uskomus, että tulos, joka on tullut odotettua harvemmin, on seuraavalla kierroksella todennäköisempi. Todellisuudessa jokainen kierros on riippumaton edellisistä: punaisen todennäköisyys oli 37 numerosta 18 myös 26. mustan jälkeen. Harhaluulossa sekoittuvat kaksi eri kysymystä: kuinka harvinainen koko putki on ja kuinka todennäköinen seuraava kierros on. Punainen ei ollut vuorossa, koska pyörä ei pidä kirjaa aiemmista kierroksista. Miljoonat frangit menetettiin ilman, että kukaan varasti pöydältä mitään. Tapaus näyttää, että tunteella ja tarinalla lyödyt vedot eivät muuta pyörän matematiikkaa: ruletti on rahapeli, jossa pelaajat häviävät keskimäärin.
Väitteet ja todellisuus
Rulettiväitteet tarkistettuina
| Väite | Mistä se on peräisin | Pitääkö paikkansa? |
|---|---|---|
| Einstein sanoi rulettivitsin | Toledo Blade, 30. lokakuuta 1968, Ted Thackrey Jr. | Ei. Todisteita ei löydy, ja Einstein-kirja luokittelee variantin ”tuskin Einsteinin sanomaksi”. |
| Einstein sanoi, ettei Jumala heitä noppaa | Kirje Max Bornille, 1926 | Kyllä, mutta puhe oli kvanttimekaniikan sattumasta, ei uhkapeleistä. |
| Ruletin numerot 1–36 ovat yhteensä 666 | – | Kyllä. Laskutoimitus 36 × 37 / 2 antaa 666. |
| François Blanc teki sopimuksen paholaisen kanssa | Ruletin historian legenda | Legenda. |
| Blaise Pascal keksi ruletin | Ruletin historian legenda | Legenda. |
| Monte Carlossa musta tuli 26 kertaa peräkkäin | Monte Carlon kasino, 18. elokuuta 1913 | Kyllä. Todennäköisyys oli noin 1 / 68,4 miljoonaa. |
Einsteinille liitetyistä lauseista noppalauseen takana on kirje, rulettivitsin takana vain sanomalehtijuttu ja kirja, joiden kirjoittajan entinen kollega kertoi tämän keksivän asioita jatkuvasti.
Allekirjoitus väärä, kärki oikea
Rulettivitsi on kiertänyt vuodesta 1968, vaikka se on peräisin toimittajan tarinasta eikä Einsteinilta. Lause on siis yli sata vuotta nuorempi kuin sen kärki, sillä Blancit lisäsivät pyörään nollan jo 1840-luvulla. Vitsi on säilynyt, koska kärki on tosi: pyörään rakennettu talon etu, 2,70 % tai 5,26 %, tekee kasinosta pitkän aikavälin voittajan ilman varkautta. Sama periaate koskee muitakin kasinopelejä: jokaisessa on oma talon etunsa, ja se ratkaisee, kuka voittaa pitkällä aikavälillä.
