Yhteistyökumppanin mainos:
Poika:
- Isä, moon rakastunu!
Isä:
- No hienua poika, kukas flikka son?
Poika:
- No son tuo naapurin flikka, Leena.
Isä:
- Ai perkele, mutta son vähä huono homma. Kuule, et saa sanua mitää äiteelle, mutta se Leena on oikiastansa sun siskoon.
Poika meni sanattomaksi, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin oli taas uutisia:
- Hei isä, moon löytäny ny toisen ja tämon viäki paree!
Isä:
- No mahtavaa, kenenkäs flikkoja tämon?
Poika:
- Son yks Siiri. Asuu tuos parin saran metrin pääs.
Isä:
- Jaa siitä taloosta... Voi harmin paikka, mutta mun ny kyllä täytyy sanua sulle, että se Siiri on kans sulle vähä niinku siskoo. Älä kerro äiteelle.
Sama tapahtui muutaman kerran uudestaan.
Lopulta poika oli niin vihainen, että hän alkoi itkeä ja juoksi äitinsä luokse.
Poika:
- Äitee, mä vihaan meirän isää! Molin rakastunu kuutehen flikkaan tällä alueella mutta minen voi seurustella kenenkää kans ku mun isä on niirenki isä!
Äiti halaa poikaa ja vastaa:
- Sä voit kuule ottaa niistä akakses ihan kenet haluat, ei tuo meirän isäntä sun isäs oo...
Norjalaispoika tuli koulusta. Eteisessä hän nuuhkaisi ja huusi äidilleen:
- Äiti, onko meillä taas turskaa, vai eikö suihku vieläkään toimi?
Kapteeni oli juuri pitänyt lentokuulutuksensa, mutta unohti epähuomiossa mikrofonin päälle.
Kapteeni tokaisi kolleegalleen:
- Nyt kyllä maistuisi kunnon suihinotto ja kahvi.
Asiakkaita palvellut lentoemäntä kauhistui ja lähti kiireenvilkkaa juoksemaan ohjaamoon kertoakseen, että mikrofoni oli edelleen päällä.
Matkustaja ystävällisesti sanoi ohi kiitävälle lentoemolle:
- Älä unohda kahvia!
Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.
Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.
Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.
Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.
Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.
Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.
Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.
Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.
Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.
Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.
Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?
Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.
Kalle ja Ville olivat ryhtyneet kaupparatsuiksi ja tapasivat toisensa kapakassa.
- Mitä sä nykyään kaupittelet?
- Kortonkejahan mä nykyisin.
- Jaa. No, pidätkö sä useinkin tuota pikkupoikaasi mukana matkoilla?
- Ei tämä ole mun. Tää on yksi valitus Ranualta.
Mikä on meijeripojan unelma?
- Voi vittu.
Lapin Aslak ja juutalainen olivat saunassa.
Juutalainen huomasi Lapin Aslakin vehkeen ja kysyi:
- Onko sinutkin ympärileikattu?
Johon Lapin Aslak vastasi:
- Ei, meillä päin se on ihan normaalia kulumista.
- Ajattele, että ne on vielä yhdessä kaiken sen paskan jälkeen!
- Ketkä?
- No pakarat!
Mies heräsi aamulla. Hänellä oli massiivinen kankkunen, eikä pystynyt muistamaan mitään edellisestä yöstä. Hän poimi aamutakin lattialta ja laittoi sen ylleen.
Hän huomasi taskussaan olevan jotain ja se näytti olevan rintaliivit.
Hän ihmetteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut?“
Hän käveli kylpyhuonetta kohti ja löysi pikkuhousut aamutakkinsa toisesta taskusta.
Taas hän ajatteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut, mitä minä olen tehnyt? On täytynyt olla villit pirskeet“.
Hän avasi kylpyhuoneen oven, käveli sisään ja katsoi peiliin. Hän huomasi pienen narun roikkuvan suustaan ja hänen ainoa ajatuksensa oli:
“Jumala, jos olet olemassa, niin anna tämän olla teepussi“
Maijan äiskä torui hieman Maijaa, jottei tämä kiipeäisi tikkaita Villen edellä, koska Ville tiirailee vaan pikkareita.
Maija sanoi äidilleen:
- Ei se niitä näe, kun en niitä edes käytä.
Jaa VitsienVitsit.fi |
