


Yhteistyökumppanin mainos:


Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.
Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.
Vanki pääsi lomalle ja hänelle kerrottiin, että palattuaan hän joutuisi perusteelliseen ruumiintarkastukseen huumeiden salakuljetuksen estämiseksi.
Vanki palasi ja lääkäri huomasi karhunlangan pätkän roikkuvan vangin takapuolesta.
- Ahaa, lääkäri sanoi ja veti langasta.
Langan toiseen päähän oli sidottu muikku.
- Tuleeko kalaa? vanki kysyi.
Väänänen oli joutunut kiven sisään. Vankilan johtaja selosti tulokkaalle, että jokaiselle pyritään antamaan ammattia vastaavaa työtä.
Vankilanjohtaja:
- Eikö olekin hyvä juttu?
Vanki:
- Kyllä vain! ilahtui Väänänen, minä olen kulkukauppias!
Vartija sanoin uudelle vangille:
- Ennen kuin mennään selliin, otetaan kylpy.
Vanki ihmetteli:
- Kylpykö? Siitä ei tuomiossa mainittu mitään.
En voinut uskoa että isäni, joka oli töissä kilpitehtaalla, oli varas.
Mutta kotona huomasin, että kaikki merkit viittasivat siihen.
Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.
Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.
- Miksi te olette joutunut vankilaan?
- Uskoni takia.
- Uskonne takia?!
- Uskoin, että poliisi ei saa minua kiinni.
Neuvostoliittolaisessa vankilassa oli kolme miestä samassa sellissä. Aikansa kuluksi he alkoivat siinä sitten kertoilla tarinoitansa siitä, miten joutuivat vankilaan.
Ensimmäinen kertoi:
- Tulin työpaikalle 10 minuuttia etuajassa, ja siitä hyvästä sain 2 vuoden tuomion työaikalain rikkomisesta.
Toinen tähän:
- Minä taas tulin töihin 15 minuuttia myöhässä, ja sain 3 vuotta linnaa sabotaasista.
Kolmas totesi vaisusti:
- Minulla kävi sitten niin, että satuin eräänä aamuna tulemaan ajallaan töihin. Antoivat 10 vuoden tuomion, kellon varastamisesta.
- Sain kuusi kuukautta linnaa, kun ajoin liian hitaasti.
- Miksi ihmeessä.
- Auton omistaja sai minut kiinni.











