


Yhteistyökumppanin mainos:


Vuosi 1996 oli Kakolassa tietyssä mielessä ennätyksellinen. Sieltä karkasi vuoden aikana 10237 vankia. Lehtimiehet alkoivat kysellä syitä outoon pakoaaltoon.
Kakolan johtaja selitti:
- Sesonkien ja vankeinhoidon johtokunnan syytä!
Lehtimiehet:
- Miten niin?
Vankilanjohtaja:
- No, kun oli karkausvuosi, useita avoimien ovien päiviä ja vankeinhoidon johtokunta keskitti syksyllä 1995 Kakolaan kaiken vankeinhoitolaitoksen piirissä tapahtuvan pakoputkien valmistuksen.
Vanginvartija haettiin kuulusteltavaksi vankilanjohtajan luokse.
Johtaja karjui:
- Kuinka on mandollista, että vanki numero 31 on päässyt pakenemaan?
Vartija änkytti:
- Hänellä oli avain...
Johtaja:
- Hän siis varasti sen?
Vartija:
- Ei, johtaja, hän voitti sen korttipelissä.
Mikä on varkaiden lempilaulu?
- Ei muumitaloa lukita yöksi...
Vanki valitti toiselle:
- Se on sitä mun tuuriani, että mä tänne päädyin. Olin murtautumassa pankkiin, kun näin vanhan vartijan istumassa tuolilla. Löin häntä patukalla päähän.
Toinen vanki kysyi:
- Kuoliko hän?
Vanki:
- Ei. Hän heräsi.
- Koska sun isäs pääsee linnasta?
- Ei se taida päästä. Ne taitaa valita sen uudelleen.
Miksi vankilasta karkasi suuri määrä vankeja samana päivänä?
- Vankilan johtaja oli päättänyt pitää avoimien ovien päivän.
En voinut uskoa että isäni, joka oli töissä kilpitehtaalla, oli varas.
Mutta kotona huomasin, että kaikki merkit viittasivat siihen.
Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.
Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.
Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?
Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.











