


Yhteistyökumppanin mainos:


Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.
Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.
Väänänen oli joutunut kiven sisään. Vankilan johtaja selosti tulokkaalle, että jokaiselle pyritään antamaan ammattia vastaavaa työtä.
Vankilanjohtaja:
- Eikö olekin hyvä juttu?
Vanki:
- Kyllä vain! ilahtui Väänänen, minä olen kulkukauppias!
Nuori vaimo tuli katsomaan miestään vankilaan:
- Minä en käsitä, kuinka kestät sen, kultaseni. Minä en koskaan pystyisi olemaan ilman seksiä kuutta kuukautta!
Monet muistaa vanhan televisiomainoksen lausahduksen:
- Jaffat tulloo, ja helmat paukkuu.
Vuonna 2022 tuo piti ikävällä tavalla paikkaansa käräjillä.
Nyt kun leikkikalugangsteri joutuu lusimaan, niin menisikö jatkossa näin:
- Jaffat mennöö, ja nyrkit paukkuu!
Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?
Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.
Miksi useimmat elinkautisvangit ovat naimattomia miehiä?
- Heille vapaus on etusivujalla.
Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan:
- Rakas Vikke, lapset ovat nyt siinä iässä, että alkavat kysellä. He haluaisivat tietää mihin olet piilottanut saaliin.
Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.
Kaksi vankia seisoi vankilan porttien ulkopuolella juuri vapauteen päässeinä.
He seisoivat ja katselivat ympärilleen, kunnes toinen lopulta kysyi:
- Otammeko me bussin?
- Sinä olet aivan tyhmä. Kuka meiltä nyt bussin ostaisi?
Tuomari tutki syytetyn papereita.
- Onpas teillä melkoinen rikosrekisteri. Murto, varkaus, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, raiskaus, raiskaus, raiskaus...
- Joo, mulla kesti aikansa ennen kuin tajusin, mihin kannattaa erikoistua.
Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.
Kaksi vankia keskusteli kopissansa:
- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.
Seurasi hetken hiljaisuus...
- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.








