Ahtisaaren päivittäinen juoksulenkki

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.

Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?

Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.

Poliitikon iltarukous:
- Jumalani, anna sanojeni olla makeita ja tuoreita, sillä voi olla, että huomenna joudun syömään ne.

Vasemmistolainen, demari ja vihreä tapasivat baaritiskillä.

Vasemmistolainen sanoi:
- Mä tarjoon, te maksatte.

Demari sanoi:
- Te maksatte mun juomapiikin.

Vihreä sanoi:
- Mä sovin juuri tuohon baaritiskille energiaremontin ja te saatte laskun siitä myöhemmin.

Urho Kekkosella oli 70-vuotiaana 40-vuotiaan kunto.

Niin huonossa kunnossa 40-vuotiaat olivat 70-luvulla.

Annika Saarikko käski kansalaisten kiristää vyötään,
jotta hän voisi jatkaa oman vyön löysyttämistä.

Elettiin aikaa, kun vallassa oli Sorsan lV hallitus, ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja odotettiin Britannian pääministeri Thatcheria vierailulle Suomeen.

Englanninkielentaito ei ollut Paavon vahvimpia lajeja ja niinpä hän kirjoitti suoraan sanakirjasta paperilapulle sen, mitä piti tervehtiessä sanoa.

Hän harjoitteli lausetta muutaman kerran ja laittoi varmuuden vuoksi lapun hakaneulalla kravattinsa taakse, josta se olisi helppo ottaa, mikäli lause tärkeällä hetkellä unohtuisi.

Sitten Margaret Thatcherin kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ja virkaveli Paavo oli vastassa. Silloin tervehtiessä Paavon pahin pelko kävi toteen ja lause unohtui, mitä pitikään sanoa...

Sitten Paavo vilkaisi kravattinsa taakse ja tietysti lappuakaan ei enää ollut. Joten Paavo sanoi sen mitä kravatin takana luki:

- Handmade in Scottland.

Mikä on poliitikon paradoksi?

- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.

Muut tytöt halusivat imeä, mutta Riikka purra.

Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua.

Muuan politiikko käveli ohi ja huusi:
- Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.

Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?

Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!