Ambulanssi ajoi metsään

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Sähkön kova hinta näkyy jo teho-osastolla. Vastaanoton seinällä on lappu, missä lukee:

Tunnelin päässä näkyvä valo,
on säästösyistä sammutettu.

Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä? 

Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!

- Teillä on erittäin korkea verenpaine, lääkäri kertoi potilaalle.
- Tiedän, se taitaa olla sukuvika.
- Isän vai äidin puolelta?
- Vaimon.
- Kuinka teidän korkea verenpaineenne voi johtua vaimonne suvusta?
- Teidän pitäisi tuntea joku siitä porukasta.

Kaksi lääkäriä keskustelee.

- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.

Terveyskeskuksen päivystykseen saapui potilas, joka oli ollut ensimmäistä kertaa kalastamassa.
- Hän oli jäänyt heti koukkuun.

Kannattaako patologisen valehtelijan hakeutua patologin ammattiin?

Lääkäri:
- Näyttää siltä että olette raskaana.

Potilas:
- Mu... mutta minähän olen mies?!

Lääkäri:
- Niin olet, mutta minä sanoin että näyttää siltä.

Eräs perisavolainen synnytyslääkäri kertoi kollegalleen erikoista kokemustaan.

Lääkäri kertoi:
- Kerran vastaanotolle oli tullut mustalaisrouva. Huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. Eipä siinä muuta kuin mitä yleensä tehdään: Käännettiin lapsi toisinpäin.

Toinen lääkäri totesi:
- Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntännä rommaanin.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.