


Mainos:


Mitä lukee kirurgin ovessa?
- Ma-su auki.
Sähkön kova hinta näkyy jo teho-osastolla. Vastaanoton seinällä on lappu, missä lukee:
Tunnelin päässä näkyvä valo,
on säästösyistä sammutettu.
Nainen meni gynekologin tarkastukseen.
Lopuksi hän kysyi:
- Eikö teitä lääkäreitä ole pitkästyttävää katsoa aina samanlaiseen alapäähän?
Johon lääkäri:
- Ei nyt sentään, kunhan yläpäät ovat eri näköisiä...
Lääkäri:
- En ole varma sairautenne syystä. Voi johtua alkoholista.
Potilas:
- Voin kyllä tulla takaisin, kun olette selvinpäin!
Mies meni lääkäriin kun tunsi olonsa huonoksi. Miestä tutkittiin ja lopulta lääkärin tulokset tulivat.
Lääkäri sanoi:
- Sinulla on enää aikaa elää 10…
Mies totesi huutaen:
- Mitä?! 10 minuuttia, vuorokautta, kuukautta, vuotta, mitä?
Lääkäri:
- 10, 9, 8, 7…
Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.
Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.
Mies sanoi lääkärille:
- Minulta tulee kakka, joka aamu tasan kello 7:30.
Lääkäri siihen:
- Sehän on hyvä, kun maha toimii säännöllisesti.
Mies:
- Niin, mutta kun minä herään vasta kello 9!
Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.
Psykiatri:
- No mikä pelottaa?
Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.
Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?
Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.
Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.
Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.
Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.
Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Ortopedian klinikan kirjastossa oli tulipalo.
- Molemmat kirjat paloivat, eikä toista oltu edes vielä väritetty.








