Ambulanssi ajoi metsään

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Lääkäri:
- En ole varma sairautenne syystä. Voi johtua alkoholista. 

Potilas:
- Voin kyllä tulla takaisin, kun olette selvinpäin!

Zombie meni akuuttin, ja valitti huonoa oloa...
Lääkäri kotiutti potilaan akuutista, mutta passitti hänet samalla mielenterveystutkimuksiin.

Syy selvisi lääkärin kirjoittamasta statuksesta potilaan diagnoosissa:
- Dysforminen kehonkuvanhäiriö.

Topi oli ikänsä ollut työtä vieroksuva.
Hän meni lääkäriin ja valitti vatsakipuja ja peräaukon kutinaa.

Lääkärin diagnoosi oli:
- Mato viihtyy Topissa erittäin hyvin.

Lääkäri katsoi potilasta silmiin ja kysyi:
- Poltatteko röökiä?

Potilas vastasi varovaisesti:
- Joo, mutta vain seksin jälkeen.

Lääkäri katsoi potilaan röntgenkuvaa keuhkoista ja sanoi:
- Keuhkosi näyttävät olevan täydellisessä kunnossa.

Mies meni lääkärintarkastukseen.

Lääkäri kysyy:
- Poltatteko?

Potilas vastaa:
- En polta.

Lääkäri:
- Juotteko viinaa?

Potilas:
- Kyllä kiitos.

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!

Potilas:
- Kiltti tohtori, nyt minä olen istunut kieli ulkona suusta jo viisi minuuttia, ettekä ole vilkaisseetkaan suuhuni!

Lääkäri:
- Niin, niin, minä halusin vain hetken rauhaa reseptin kirjoittamiseen.

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...