Anoppi tippui kaivoon

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Minkä takia lopetit ryyppäämisesi?

- Mun oli ihan pakko.
- Mikä se sellainen pakko on?
- Mä rupesin näkemään mun anoppinikin kahtena

Miksi anopille ei kerrota vitsejä?
– Koska nauru pidentää ikää.

Rakas anoppini oli viime viikolla sairaana ja mieheni pyysi minua ostamaan torilta hänelle viinirypäleitä. Koska mieheni on minulle hyvin rakas, päätin tehdä palveluksen ja käydä ostamassa anopille viinirypäleitä palatessani töistä kotiin.

Anoppini on hyvin tarkka lisäaineista ja niinpä varmistin vielä paikalliselta K-kauppiaalta:
– Onko näitä ruiskutettu millään myrkyllisillä lisäaineilla, vien nämä nimittäin anopilleni?

K-kauppias vastasi:
– Ei toki, kyllä te joudutte lisäämään mahdolliset myrkyt itse.

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.

Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Mies soitti eläin lääkärille:
- Anoppi tulee sinne ihan kohta meidän kissanrontin kanssa. Antakaa sille vanhalle raadolle sellainen piikki, että se nukkuu rauhassa pois!

Eläinlääkäri vastasi:
- Hyvä on. Mitäs me sitten sen kissan kanssa tehdään?

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.

Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.

Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!

Mitä heitetään hukkuvalle anopille?
– Iso kivi.