Anoppi tuli kylään

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Miksi anopille ei kerrota vitsejä?
– Koska nauru pidentää ikää.

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Minne piru ei itse kerkiä, sinne se lähettää anopin.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.

Mikä on anopin ihannepaino?
- Reilut pari kiloa jos uurna lasketaan mukaan.

Mitä sanoi savolaismies kun anoppi tippui jäihin
– Ei paljon naarata

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.

Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?

Minkä takia lopetit ryyppäämisesi?

- Mun oli ihan pakko.
- Mikä se sellainen pakko on?
- Mä rupesin näkemään mun anoppinikin kahtena