Arkusta kuului heikko ääni

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.

Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.

Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.

Laihialainen ilotalossa:
- Mitä maksaa yksi meno-paluu?

Miksi laihialainen ei käytä suuntavilkkua autoilessaan?
- Koska haluaa säästää sähköä.

Laihialaispoika kosi tyttöystäväänsä, ja sai myönteisen vastauksen.

Kysyi vielä morsiamelta:
- Millaisia kukkia haluat morsiuskimppuun?

Tyttö vastasi:
- Oi, kuinka olet romanttinen ja mietit asiaa jo nyt!

Poika vastasi:
- Juu, ajattelin mennä ostamaan siemenet.

Laihialainen makasi sienestysretken jälkeen kipeänä Vaasan sairaalan munuaisosastolla.
Ylistarosta kotoisin oleva vaimo mäkätti vieressä:
- Siitäs sait kun et raaskinut ostaa värillistä sienikirjaa.

Laihialaisisäntä meni maistraattiin ja ilmoitti haluavansa erota vaimostaan.
Siihen aikaan oli vielä käytäntönä, että virkailija kysyi syytä eroon.

Isäntä vastasi:
- Ollaan oltu 5 vuotta naimisissa ja aina käytetty samaa teepussia. Nyt vaimo vaatii uutta pussia vain sen takia, että naru katkesi!

Laihialainen mies makasi tuskissaan vuoteessa ja teki selvästi kuolemaa.

Vaimo katseli häntä ivallisesti ja sanoi:
- Olisit ees tään kerran tuhulannut vitosen ja ostanu se nelivärise sienikirjan.

Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan.

Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle:
- En mine anta ennenkö näyttä kvitto.

Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti:
- En anta ennenkö näyttä kvitto! 

Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin.