Armeijan tulotarkastuksessa lääkäri ihmetteli

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Ensimmäisenä inttipäivänä:
- Alokas Pösö ilmoittautuu palvelukseen!

Vääpeli kuiskaa komppanian kirjurille:
- Nimi kirjoitetaan sitten Peugeot.

Joukkueenjohtaja tenttasi alokasta metsäleirillä:

- Alokas Nönnönnöö, miten toimitte, jos havaitsette öisellä vartiovuorollanne epämääräisen hahmon ryömimässä kohti leiriä?

Alokas:

- Tartun kapteenia rivakalla otteella kainaloista ja autan hänet punkkaansa.

Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.

Villeltä oli seonnut tahti marssin aikana armeijassa.

Vierustovesi kuiskasi Villelle:
- Vaihda jalkaa.

Ville vastasi:
- Kenen kanssa?

Miksi alokkaat pitävät nenänsä puhtaina mennessään inttiin?
- Koska ovat kuulleet että intissä ammutaan räkäpäitä.

Mikä on armeijan suosituin suklaapatukka?
- Mars, Mars.

Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa ja halusi nähdä Leninin.
Mausoleumin pitkä jono hirvitti, joten mies otti laatikollisen hyvää gruusialaista konjakkia ja meni jututtamaan vahtisotilasta.

Tovin juotettuaan vahtisotilasta humalaan, sotilas julisti:
- Menetkö suoraan jonon ohi sisään vai tuodaanko ukko ulos!

Pekka oli kutsunnoissa ja pyysi lääkintäupseerilta vapautusta asepalveluksesta likinäköisyyteensä vedoten.

Lääkintäupseeri vastasi:
- Ei se ole mikään syy vapautukseen. Teidäthän voidaan panna etulinjaan!

Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.

Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?

Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?

Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.